Miten kaikki alkoi

Tässä toisessa Ginga-blogauksessani ajattelin palata ajassa taakse päin, kun olin siinä yhdentoista ikävuoden tietämissä löytänyt taas pitkästä aikaa vanhat Hopeanuoli-videoni ja katselin niitä läpi. (Elettiin vuosituhannen alkua ja DVD:t eivät olleet vielä yleistyneet, eikä leikkaamattomasta Hopeanuolesta saati Weedistä ollut vielä tietoakaan.)

Olen aina tykännyt keksiä ja kehittää erilaisia hahmoja ja tarinoita ja tuon kyseisen Hopeanuoli-maratonin aikana tulin keksineeksi Blanken - Ohun laumaan kuuluvan soturinartun, jolla oli synkkä salaisuus. Hänet oli pentuna karkotettu Igasta, koska hänen isänsä oli vihollisklaanin johtaja, pahamaineinen murhaaja Kurojaki. Elettyään pitkään Ohussa Blanke oli kasvattanut tuuheamman turkin ja hänen muutenkin lyhyehkö Koga-harjansa oli kadonnut muun karvan joukkoon. Bongailin Hopeanuolta katsoessani kohtia, missä Blanke mielestäni näkyi (teen sitä nykyään myös mangaa lukiessani) ja nämä kuvat toimikoot tämän kirjoituksen kuvituksina!

Hyvin monessa kohtaa tummaturkkinen pystykorva näkyy yhdessä dalmatialaisen kanssa. Päätin, että dalmatialainen on Blanken ystävä, Spotie. Tuohon aikaan lapsena ei mieleeni tullut, että japanilaiset nimet olisivat istuneet tarinaan paremmin - elettiin tosin vielä aikaa, kun VHS:ien takakannet väittivät kiven kovaa taistelun "Akakabootoa" vastaan tapahtuvan "Alaskan erämaissa", joten.. No, onhan Gingassa monella muullakin koiralla englanninkielinen nimi.

Myöhemmin keksin Blankelle myös japaninkielisen nimen. Hänen alkuperäinen nimensähän viittaa sanaan blank - tyhjä - ja japaninsanakirjastani katsoin, että tyhjä olisi japaniksi kara no. E taas tarkoitti kirjan mukaan maalausta, joten Karae sai käydä Blanken japanimuunnoksesta. Nykyisellään voisi ehkä sanoa, että Blanke on Spotien emännän antama nimi ja Blanke tunnettiin pentuna Igassa jollain muulla nimellä, kenties Karaena. Tämän vuoksi joissain vanhoissa tekeleissäni Blankesta esiintyy nimi Karae Densetsu ja se oli jopa aikoinaan erään pyörittämäni Hopeanuoli-aiheisen roolipelin nimi.

Niin kauan kuin muistan, Smith on ollut yksi lempihahmoistani Hopeanuolessa - yhdessä Kurotoran, Ginin ja Rikin kanssa. (Myöhemmin tähän poppooseen liittyivät myös keisari Gaia, Gohee ja Akakabuto.) Blanke kuului kolmanteen joukkueeseen ja oli ihastunut Smithiin. Joitakin vuosia myöhemmin keksin myös heille yhteisen pennun nimeltä Yoru. Tämä osa fanitarinaa jäi kuitenkin vuosiksi pöytälaatikkoon pölyyntymään ja meinasi unohtua kokonaan, kun mangassa selvisi, että Smith olikin - Beniä kadehtien - katsellut koko sarjan Crossin perään.

Olen tässä kuluneiden lähes 20 vuoden aikana aina silloin tällöin tehnyt jotain viedäkseni tätä fanitarinaprojektia eteenpäin. Aloittanut milloin sarjakuvaa, milloin tarinaa, milloin piirrellyt kuvia. Ennen tätä vuotta Blanken tarina eleli useamman vuoden hiljaiseloa, kun keskityin mm. Hopeanuoli-yhdistykseen. Sitä ennen tein Pinkkinuolta, jossa toki Blankekin vilahti mukana.

 

Vanha fanitarina herää eloon

Nyt tässä aikuisemmalla iällä olen alkanut tarkastella Gingaa myös vähän kriittisemmässä valossa. Eritoten narttujen rooli sarjassa alkoi riepoa Weed-mangan sotakoira- ja hybridikarhusaagoja lukiessani. Paitsi, että sen myötä syntyi Hammasnurkan juttusarja ja Kokkoconissa ja Tampere kupliissa pitämäni paneeli raflaavalla nimellään Sovinismia Hopeanuolessa? niin se myös muistutti, että minullahan on vanhastaan fanihahmo, joka on kaikkea sitä, mitä olen Ginga-saagaan kaivannut: soturinarttu, joka on taistelutaidoiltaan samaa tasoa urosten eliitin kanssa. Se hahmo oli tietenkin Blanke.

Muistin myös pöytälaatikkoon hautaamani tarinan Blanken tyttärestä Yorusta, sekä tämän siskopuolesta Suiginista, Weedin kadonneesta siskosta. Narttukysymys oli pistänyt silmääni nimenomaan Weedissä, joten ryhdyin kehittämään tätä olemattomalle huomiolle jäänyttä Blanken tarinan osaa kahdesta seuraavan sukupolven nartusta. Myös alkuperäistä Blanken tarinaa ryhdyin muokkailemaan ja korjailemaan. Esimerkiksi Smithin suhteen tuntui loogiselta, että nuo kaksi alkoivat seurustella vasta vuosia myöhemmin suuren taistelun jälkeen.

Aikoinaan olin nostanut Smithin Blanken tarinassa tämän kumppaniksi ja eräänlaiseen sankarirooliin, koska hahmo oli luppakorviensa vuoksi mielestäni täysin aliarvostettu. Weedin puolellahan Smith pääseekin sitten loistamaan paljon coolimpana. Tuntui kuitenkin jotenkin hassulta, ettei Blankella olisi ollut ketään nuoruusvuosina rinnallaan - olihan hän (kuten leikkaamattomassa versiossa ällistyksekseni selvisi) Crossin ohella ainoa laumaan hyväksytty narttu. Minua oli myös ruvennut häiritsemään seikka, että Gingan maailmassa koirilla ei ikinä ole uutta kumppania sen yhden ja ainoan lisäksi, vaikkeivat koirat mitään kovin yksiavioisia eläimiä ole. (Puhumattakaan ihmisistä, Gingan koirathan ovat monelta osin melko inhimillistettyjä hahmoja..)

Päätin korjata tämän melko radikaalilla tavalla: valitsin Blanken nuoruuden poikaystäväksi varmaan Gingan kaikista epäsuosituimman hahmon, Hyenan. Leikatussa versiossahan tuo on pelkkä ärsyttävä pelkuri, mutta mangan myötä olin alkanut pitää Hyenasta hahmona. Hänhän mm. joutui Kogien vangiksi ja oli lauman epäsuosiossa vakoiltuaan Sniperin hyväksi. Mieleeni juolahti, että noihin aikoihin Koga-taustaansa häpeävä Blanke olisi saattanut tuntea myötätuntoa Hyenaa kohtaan pelätessään itsekin joutuvansa epäilysten ja syrjinnän kohteeksi laumassa. Pentuja en noille kahdelle ruvennut suunnittelemaan, Hyenahan kuitenkin ehti kuolla jo ennen suurta taistelua. Arvatenkin Blanke olisi ollut tästä katkera, minkä vuoksi hänellä ei sitten ollut kumppania moneen vuoteen, ennen kuin välit lämpenivät nuoruuden ihastuksen, Smithin kanssa.

Huolimatta siitä, miten innokkaasti olen näitä erinäisiä parituksia tarinaani kehittänyt, olen havainnut niistä kirjoittamisen itselleni perin juurin vaikeaksi. En yleensä lue tai katso mitään romanttista hömppää ja kun katsoo, miten aihe on käsitelty lukemissani sarjoissa - Gingan ohella esimerkiksi Soturikissoissa - niin ei tule olemaan helppoa. Aion kuitenkin potkia itseni aiheen pariin, jahka Koga Densetsu Blanke tai Koga Densetsu Yoru siihen pisteeseen etenee.

 

Ämmäpoweria Hopeanuolen sukuun!

Koga Densetsu Yorussa ehdottoman suosikkihahmoni aseman on saanut Ginin kadonnut tytär Suigin, jolla on isänsä ja isoisänsä taisteluominaisuudet, mutta yksinkertaisen uppiniskainen ja hyvin hyvin äijämäinen luonne. Hahmon tarina ulottuu hyvin kauas menneisyyteeni, alkujaan keksin Yorun ja Suiginin joskus Weed-mangan englanniksi ilmestymisen aikaan, kauan ennen kuin tiedettiin Weedin veljistä mitään. Aikanaan, kun Joen nimi käännettiin väärin Jo-ô:ksi ja hahmon oletettiin olevan narttu. Tämäkin latisti intoani viedä Yorun tarinaa eteenpäin ja se pysyi visusti pöytälaatikossa.

Sittemmin kuitenkin selvisi, että Joe on uros. Pian Ginin sukuun saatiin kuitenkin hopeinen narttu, Weedin tytär Bellatrix. Hahmo, joka oli isoilta osin pettymys. Se ei ollut edes tiikeriraitainen - mikä tuntuisi olevan urosten yksinoikeus karhukoirien suuressa suvussa - ja lisäksi nössö itkupilli. Mieleeni palautui muutaman vuoden takainen idis Suiginista liioitellun lihaksikkaana bodarinarttuna ja päätin repäistä kunnolla: tehdään sitten vastapainoksi fanitarina, jossa Hopeanuolen tytär on äijistä äijin! Hopeanuoli-nostalgian vuoksi halusin myös Suiginille arven, joka ei kuitenkaan muistuttaisi liikaa Ginin arpia, kuten Yukimuralla. Päädyin silmän yli kulkevaan tikkiarpeen. Ohessa vuosia vanha piirros hahmosta, nykyisinhän arpi kulkee silmän päältä ja kyseinen silmä on sokea.

Olen niin innostunut hahmosta, että välistä minun on vaikeaa pitää kiinni siitä, että Suigin on vain toinen päähenkilö Yorun tarinassa. Joudun pitämään varani, ettei Koga Densetsu Yoru muutu vahingossa Ginga Densetsu Suiginiksi.

Pakko mainita, että erityisen hauskaa minulla oli ropettaessani Suiginilla GDW-lautapelissä tämän kesän Hopeanuoli-mökkimiitissä. Suiginilla oli viisi tähteä, mitä tuli voimaan ja rohkeuteen, mutta älykkyydessä vain yksi tähti. Hän on siis samaan tapaan äkkipikainen ja harkitsematon kuin esimerkiksi Kurotora, jolla myös oli vain yksi tähti. (Nauroimme Kurotoralla pelanneen kaverini Kurokin kanssa, kun Suigin ja Kurotora mm. eksyivät herkästi metsään vähän joka kierroksella.)

Yksi asia, minkä poisjääminen Gingassa on minua harmittanut, ovat Battoogat ja Siriuksen soturit susiosasta. Ne on ikäänkuin unohdettu Weedin ajassa ja tämän homman aion fanitarinassani korjata. Sillä välin, kun Weed on taistelemassa hybridikarhuja vastaan saavat Yoru ja Suigin vastaansa keisari Gaian tyttären Theian, joka haluaa kostaa Ohulle isänsä imperiumin tuhoutumisen. Theian ohella Blanken tarinaan mahtuu muitakin pahisnarttuja, kuten Ginga Densetsu Akamen innoittamana kirjoittamani Koga Densetsu Kurohoshin päähenkilö Kurohoshi, Kurojakin ja siten myös Blanken ja Yorun esiäiti.

Myös karhujen yksisilmäinen pahiksenrooli on tässä vuosien mittaan alkanut harmittaa. Niinpä tulin siihen tulokseen, että Yoru päätyy kasvattamaan kaksi orvoksi jäänyttä hybridikarhun pentua ominaan. Tamikosta ja Takumasta kasvaa kaksi Ohun kenties mahtavinta, mutta samalla myös hyljeksityintä liittolaista: shinobikarhut. (Hopeanuoli-pöytäroolipelissä oli muuten hilpeää, kun mieheni Björnir pelasi näillä teini-ikään kasvaneilla karhuilla, jotka perseilivät oikein olan takaa ja meinasivat mm. teilata Kaibutsun pentujen huonoon kuntoon murjoman Hiron. Se vuoro taisi olla pelin jännittävin nopanheitto, henkihieverissä ollut Hiro onneksi pelastui vastahyökkäyksellään.)

 

Smithin pojan tie pahuuteen

Hiljattain minusta rupesi tuntumaan siltä, että Blanken tarinassa on liikaa narttuja. Toki niitä saa ollakin, nehän ovat vastapainona canon-tarinan uhkeille uroksille. Tosin alkoi tuntua hieman epäloogiselta, että esimerkiksi Blanken suvussa koirille syntyisi pelkkiä narttupentuja. Päätin, etten halua sortua samaan kuin Takahashi, jonka kehittämien Ginga-hahmojen pennuista 99,9% on uroksia näin karkeasti arvioiden. Muistin, että olin joskus vuosia sitten keksinyt Blankelle ja Smithille kaksi poikaa ja piirtänyt ne jonnekin lukion historianvihkooni.

En ole edelleenkään löytänyt kyseistä vihkoa mistään (liekö jossain mummolan vintillä), mutta muistin selvästi, että Yorulla oli 2 isoveljeä. En muistanut kummankaan ulkonäköä kovin selvästi, mutta muistin toisen pennun nimen: Jack.

Tulin siihen tulokseen, että olisi vähän outoa, jos Blanke synnyttäisi vain yhden pennun, joten päätin, että Jackista tulisi Yorun samanikäinen veli. (Kenties hiukan kostona Bellatrixista päätin tehdä pesueen ainoasta uroksesta sen heikon itkupillin, jota tämän Yoru-sisko suojelee Suiginin kiusaamisyrityksiltä.) Myös englanninkielinen nimi tuntui loogiselta, olihan Blankella ja Smithillä itselläänkin sellaiset. Nimestä tulikin sitten ensimmäinen etappi siihen, miksei Jack loppujen lopuksi ollutkaan sukunsa arvoinen kunniallinen Ohun soturi, vaan päätyi kulkemaan toisenlaista tietä.

En muista kunnolla, millainen ulkonäkö Jackilla alkujaan oli. Nyt päätin kuitenkin herättää henkiin muinaisen esiäidin Kurohoshin verenperinnön ja tein Jackista ikään kuin luppakorvaisen, ruumiinrakenteeltaan Smithiä muistuttavan version Kurohoshista. Tämä sopi hyvin yksiin sen kanssa, että Jack vanhempiensa kuoltua ja siitä katkeroituneena päätyy sukunsa luo Kogaan ja ottaa uuden, isoisäänsä Kurojakiin ja esiäitiinsä Kurohoshiin viittaavan japaninkielisen nimen, Hoshijaki.

Kurohoshi, Kurojakin esiäiti ajoilta, kun Kogilla oli monipuolisemmat kuviot, kuten Ginga Densetsu Akamessa.

Smithän saa surmansa taistellessaan Kaibutsua vastaan ja Blanke puolestaan kuolee Hougenin hampaisiin yrittäessään pelastaa tämän vangiksi jääneen Ginin. (Halusin Blanken kuolevan taistelukentällä, enkä jäävän riehumaan +20v supermummona loputtomiin.) Jack katkeroituu tästä vanhempiensa kuolemasta ja kokee vanhempiensa hylänneen hänet. Hän taistelee Ohun joukoissa Kogan shinobina Hougenia vastaan ja tapaa myös Yorun ja Suiginin, jotka liittyvät joukkoon Kyoshiron armeijan jäseninä. Hän kadehtii Suiginia, joka hallitsee Zetsu Tenrô Battôgan helposti, toisin kuin hän itse, vaikka on yrittänyt ankarasti harjoitella sitä enonsa Tesshinin opastuksella.

Myöhemmin Hoshijaki Koga-tovereineen yrittää kaapata vallan Kogassa palauttaakseen klaanin vanhat "loiston päivät" kannibalismeineen. Hoshijaki epäonnistuu ja Tesshin ajaa hänet ja muut kapinoitsijat Kogasta, jonka jälkeen Hoshijaki kohtaa Gaian tyttären Theian ja liittoutuu tämän kanssa. Theiasta tulee myös Hoshijakin puoliso. Näin ollen loppujen lopuksi Blanken poika kohtaa oman siskonsa taistelukentällä ja joutuu todistamaan, miten hänen adoptiosiskonsa surmaa hänen puolisonsa. Hoshijakin oma kohtalo on vielä avoinna, olen ajatellut, että Suigin ei loppujen lopuksi viitsi tappaa Hoshijakia, koska pitää tätä niin heikkona, ettei hän ole todellinen uhka Ohulle. Tämä luonnollisesti riepoo Hoshijakia entisestään, kenties hänen osakseen koituu lopulta hiukan... Kurojakimainen loppu?

 

Blanken tarinan tulevaisuus

Olen nyt ottanut tavoitteekseni, että kirjoittelen pikku hiljaa valmiiksi sekä Koga Densetsu Blankea, että Yorua ja teen mahdollisesti jatkoa myös Kurohoshille. Tähän mennessä kirjoittaminen on tuntunut kaikista parhaalta tavalta, koska sitä saan oikeasti aikaankin. Olisi toki hienoa saada tehtyä Blankesta sarjakuva, mutta olen melkoisen laiska piirtäjä ja taitonikin koen vähän sen tasoisiksi, että tekisi mieli nakittaa tarinan sarjakuvaversion piirtäminen jonkun lahjakkaamman koirapiirtäjän hommaksi.

Olen joka tapauksessa iloinen, että tämä vanha projekti on herännyt henkiin ja olen jaksanut viedä sitä eteenpäin. Tarina on myös kehittynyt paljon sitten alkuaikojensa ja koen, että se tuo fanitarinana mukavan monipuolisen lisänsä Gingan maailmaan nostamalla nartut sankarinrooliin ja nostamalla vähälle huomiolle jääneitä hahmoja ja unohtuneita tapahtumia parrasvaloihin.

Olisi muuten hauska kuulla, millaisia fanitarinoita ja hahmoja muut ovat keksineet! :)