Ginga: The Last Wars -sarjan ensimmäinen suomenkielinen osa on ilmestynyt kauppoihin. Minulla on Orion-sarjasta aika monta pokkaria ostamatta ja lukematta (aion ostaa ne, kunhan saan aikaan), mutta päätin nyt kuitenkin aloittaa lukemaan Last Wars -sarjaa.

Sarjan ostamista pohtiville Gingan ystäville muistutan, että näitä julkaistaan, jos nämä myyvät, joten suosittelen lämpimästi sitä Last Warsin keräämistä jokaiselle, joka tahtoo tämän sarjan suomeksi alusta loppuun lukea!

 

Tästä eteenpäin teksti sisältää spoilereita!

Totta puhuen Orionista meni vähän maku, kun Bella jätettiin kylmästi syrjään ja narttujen rooli sarjassa oli muutenkin vähän... Wtf.

Tähän asiaan tuli tavallaan parannusta heti ensimmäisessä osassa Lydian paljon parjatun, mutta loppupeleissä melko äijämäisen kuoleman myötä. Moni on harmitellut, miten pöljästi sarjan kovin narttusoturi menee kuolemaan suojellessaan jo menetetyn poikansa ruumista karhuilta. Ja samaan syssyyn kuolee pari muutakin Jeromen ja Lydian pentua, jotka koittavat pelastaa emonsa. Itse Lydian kuolema on kuitenkin sen verran karu, että vastaavaa harvemmin näkee Ginga-saagassa narttujen osalta.

Minua ainakin tuo Lydian ja Jeromen perheen kohtaama tragedia kosketti ja taisimpa tirauttaa kyyneleenkin sitä lukiessani. (Juu, olen niitä, jotka saattavat joskus itkeä lukiessaan tai elokuville, jos kohtaus on ihan aidosti liikuttava. Itselleni tätä käy lähinnä Gingan parissa, joskus harvoin kyllä muidenkin tarinoiden. Eikä pelkästään aina surullisille kohtauksille: esim. Lumihauvat elokuvateatterissa sai minut kyyneliin yhden koiravaljakko&luonto -kohtauksen kauniilla tunnelmalla.)

Mutta takaisin Last Warsin pariin.

Mukana on paljon vanhaa tuttua hahmokaartia, mm. Gin, Kurotora, Cross ja Akame, sekä Weedin puolelta tuttua porukkaa, kuten Weed, Jerome, Tesshin, Kyoshiro, Rocket, Hiro, Ken ja Jouji. Sekä tietenkin Orion-sarjan jengiä, joka sattuneesta syystä on osittain jäänyt minulle vähän oudoksi.

Vähän alkaa kyllä ärsyttää, kun ikivanhat guppet Akame ja Kurotora (jotka olivat aikuisia Ginin ollessa pentu) vielä porskuttavat menemään entiseen malliin. Samaa voinee sanoa Crossista.

Kaikkein mielenkiintoisin asia, mitä itse tässä sarjassa olen eniten odottanut, on tietenkin Akakabuton poika Monsoon. Mielestäni erittäin piristävää päästä näkemään vähän karhunäkökulmaa ja jotenkin omat sympatiani ovat todella vahvasti Monsoonin puolella. Kaibutsun tavoin sitä on hitusen vaikeaa edes nähdä pahiksena, vielä ainakaan. Monelta osin Monsoonin kauna ja kosto ovat hyvin oikeutettuja. Tokihan Akakabuto kylvi kuolemaa, mutta tämän kumppanit ja jälkekäiset nyt olivat melko viattomia sen suhteen ja olisi hyvinkin voitu päästää menemään.

Mielenkiintoista olisi spekuloida, miten Akakabuton jälkeläisiin olisi suhtauduttu, jos ne olisivat tulleet Kaksoissolaan rauhanomaisemmin? Esimerkiksi Rocket vaan ihmetteli, että mitä ne haluavat.

Sinänsä oli vähän outoa, ettei moni koira (mm. Lydia) muka meinannut älytä, mitä karhut ovat, kun takana on kuitenkin verinen sota hybridikarhuja vastaan. Joka tapauksessa piristävää, kun Ginga-saaga palaa juurilleen eeppisen karhukoirasuvun ja Akakabuton klaanin välisen taiston jatkumisen myötä. Tosin Monsoonin kultaisen käpälän olisi ehkä voinut jättää pois, se on vähän turhan koominen elementti vieden uskottavuutta muuten coolilta pääpahikselta.

Jään odottamaan mielenkiinnolla, miten aihetta sarjassa käsitellään. Jonkun verran olen toki spoilereita lukenut mm. Kaksoissola-blogin puolelta, mutta eihän se tietenkään ole sama asia kuin lukea kaikki tapahtumat suomeksi.