Pyöriteltyäni asiaa useamman vuoden päätin viimein ottaa ja lähteä Suomen Hopeanuoli-fanit ry:stä. Ennen kuin draaman ystävät innostuvat niin ei, tämä ei ole mikään katkera vuodatus, vaan ihan rauhallista pohdintaa siitä, miten elämä joskus lähtee uusille urille.

Olin aikoinani mukana perustamassa kyseistä yhdistystä ja se on ollut siitä pitäen iso osa elämääni. Useamman vuoden olin yksi aktiivisimmista aktiiveista ja käytin paljon aikaani ideoiden ja toteuttaen monenmoisia juttuja yhdessä monien ihanien ihmisten kanssa. Vuodet vierivät ja väkeä vaihtui. Samaakin porukkaa toki on edelleen mukana ja uusia hyviä tyyppejä tullut ajan kanssa mukaan. Ei kaikki aina tietenkään ruusuilla tanssimista ole ollut, kuten ei koskaan, kun ihmiset jotain yhdessä tekevät. Päällimmäisenä on kuitenkin hyviä muistoja, innostusta ja onnistumista. Aktiivivuosinani yhdistys järjesti neljä upeaa Gingaconia, painoi 13 numeroa Tähdenlentoa, kiersi tapahtumissa ympäri maata toteuttaen jos jonkinlaista ohjelmaa ja aktiviteettia ja sain olla mukana siinä kaikessa.

Huolimatta kaikesta stressistä, harmaista hiuksista ja rahanmenosta, mitä minulle siinä (varmasti muiden tavoin) aiheutui, on päällimmäisenä tunteena kiitollisuus siitä, että on saanut olla osana tuota kaikkea. Hopeanuoli-faniyhdistys on jotain, mistä olen todella ylpeä - ja iloitsen siitä, että se jatkaa toimintaansa tarmokkaiden ja osaavien sarjan ystävien pyörittämänä.

Miksi sitten lähdin?

Omassa elämässäni on tapahtunut paljon ja se on varmasti vaikuttanut minuun ihmisenä. Ja tokihan, kun lähes kymmenen vuotta tekee samaa juttua niin sitä alkaa pikku hiljaa kaivata uusia tuulia elämäänsä. Hopeanuoli-yhdistyksessä mukana olossa oli paljon hyvää, mutta se ei enää tuntunut omalta jutulta. Olen jo useamman vuoden ollut hitusen kyllästynyt Ginga-saagaan. Alkuperäinen tarina on hyvä ja meitä on hemmoteltu lukuisilla jatko-osilla ja suomennoksilla, mutta esimerkiksi mangan myötä sarjasta on paljastunut puolia, joista en niin paljoa pidä. Kuten nyt esimerkiksi se narttuhahmojen surkea rooli läpi saagan. Ja moni muu asia. Karhujen asema. Tietyt puutteet tarinankerronnassa. Ikivanhat papparaishahmot, joita ei päästetä haudan lepoon. Väsynyt piirtäjä, jota ei päästetä eläkkeelle.

Tulen luultavasti aina lukemaan itseni jossain määrin Ginga-faniksi. En kuitenkaan enää pariin vuoteen ole kokenut sarjan hypettämistä kovin mielekkääksi. Ginga ja Ginga-fanitoiminta ovat vaikuttaneet paljon siihen, millainen ihminen olen tänä päivänä, hyvässä ja pahassa. Jossain vaiheessa elämään pitää vain etsiä muita sisältöjä ja nyt omassa elämässäni on tullut sen aika.

En ole aikeissa lopettaa yhdistystoimintaa. Viime vuosina koin kuitenkin usein hyvin rajoittavaksi, kun oli juttuja, mitä olisin halunnut toteuttaa, mutta ne eivät suoranaisesti liittyneet Gingaan. En haluaisi rajoittaa luoviin juttuihin liittyvää harrastustoimintaani vain yhden sarjan alle, vaan tehdä vapaan monipuolisesti erilaisia juttuja. Tämän vuoksi perustimme muutaman Hopeanuoli-yhdistyksestä tutun ystävän kanssa Harrastusseura Revontuli ry:n, jonka tarkoituksena on juurikin järjestää toimintaa vähän laajemmassa skaalassa. Uskon, että tulemme tekemään yhteistyötä myös Hopeanuoli-faniyhdistyksen kanssa - vähintäänkin vierailemalla toistemme tapahtumissa.

En ole myöskään lopettamassa Hopeanuoli-fanitusta tai fanijuttujen tekoa. Saatan ihan hyvin jatkossakin esimerkiksi piirrellä Ginga-fanitaidetta, lähettää kuvituksia ja juttujani käytettäväksi Hopeanuoli-yhdistykselle yms. Jos ja kun seuraava Gingacon järjestetään, menen sinne vähintäänkin kävijänä, todennäköisesti pitämään ohjelmaa ja melko varmasti esittelemään Revontulta. Ero on vain siinä, että nyt en koe siihen samanlaista painostavaa tarvetta kuin yhdistyksen aktiivina toimiessani. Teen niitä silloin, kun on inspiraatiota. Toistaiseksi ei ole ollut.

Ei Ginga-fanitukseni viime kuukausina noin muuten kovin hiljaista ole ollut. Olen tavannut livenä ja pitänyt netissä yhteyttä moniin pitkäaikaisiin Ginga-miittien ja yhdistyksen kautta tutuiksi tulleisiin kavereihin. Ennakkotilasin Urumista Pure Plasticin Riki-pehmolelun ja ostin sotakoirakahvikupin. Luin Last Warsin loppuun (sympatiat loppuun saakka Siriuksen ja Monsoonin puolella, en pitänyt tavasta, mihin tarina meni). Nyt odottelen Noah-sarjaa ristiriitaisin tuntein. Luultavasti hankin pokkarit. Olen myös harkinnut, että jossain kohtaa ostan loput Orionit, kun into sarjan ostamiseen sen ilmestyessä lopahti. En ole myymässä vanhaa Ginga-kamaani, vaan säilytän ne muistona mummoiälle saakka. Ovat varmaan mielenkiintoisia joskus 50 vuoden päästä. Sitä ennen voisi kyllä yrittää päivitellä niistä Instagrammiin ja tänne blogiin.

Hopeanuoli-faniyhdistyksessä jatkaminen ei vain enää ollut minun juttuni. Aloin kokea, että minusta on ehkä tulossa yhdistykselle taakka, joka estää sitä menemästä eteenpäin siihen suuntaan kuin muut nykyiset aktiivit haluavat sitä viedä. Niinpä vetäydyin takavasemmalle tietäen, että homma jää osaaviin käsiin.

Tavalliselle Hopeanuoli-sarjan ystävälle voisin nykyisellään suositella yhdistystä lämpimästi. Jäsenkortit tulevat ajallaan ja ainakin kahdesti vuodessa postilaatikosta kolahtavat laadukkaasti toteutettu jäsenlehti ja jäsenposti, joissa on monipuolisesti erilaista juttua. Pakko ei ole osallistua sen ihmeemmin. Foorumilla voi käydä vaikka vain äänestämässä seuraavan vuoden jäsenlehtien teemoja, jos sitäkään. Tai sitten voi tehdä enemmän.

Itse en vain osaa jättää sitä siihen. Jokin luonteessani ajaa minut aina tunkemaan mukaan kaiken toiminnan ytimeen ja nykyisessä elämäntilanteessani se ehkäpä on hivenen liian raskasta. Niinpä katsoin, että jäsenyyteni oli tällä erää tässä. Erosin hieman ennen joulua ja sen jälkeen on tuntunut, että päätös oli oikea.

Yhdistykselle ja sen porukalle toivotan kaikkea hyvää. Kiitän kaikkia mukana olleita näistä vuosista. Toivon, että yhdistyksen nykyiset ja tulevat aktiivit jaksavat viedä sen toimintaa vielä pitkälle eteenpäin.

Jään itse nautiskelemaan stressivapaistani ja odottelemaan mielenkiinnolla, millaisia juttuja yhdistys tulevaisuudessa tekee. Ainakin hiljattain pidetty virtuaalinen lemmikkinäyttely oli mukava tempaus. Toivottavasti toiminta jatkuu eteenpäin samalla energialla.

Näin yleensä toivottelen muille Ginga-faneille ja Hopeisen Ginga-blogin lukijoille mukavaa alkanutta vuotta. Pyrin saamaan tätä blogia ja Hammasnurkkaa taas vähän eloon. En käytä enää Facebookia, mutta minut löytää esimerkiksi Instagrammista ja Discordista, sekä tietty näiden blogien kautta ja vanhasta tutusta mailiosoitteestani affaokami(at)hotmail.com.

Nautinnollista kevättalvea!