Ginga: The Last Warsin suomijulkaisu on edennyt osaan 4. Kirjoitin aiemmin sarjan ensimmäisestä osasta ja nyt pureudun osiin 2-4. On ollut tarkoitus päivitellä näistä jo aiemmin, mutta suoraan sanottuna minulla alkoi mennä taas vaihteeksi maku Gingaan näitä lukiessani...

LW2_4.jpg

Tarinan pääjuoni etenee: Akakabuton pojan Monsoonin johtamat karhut ovat saaneet Ohun valtaansa. Gin ja Weed makaavat haavoittuneina hoidossa, muu upseeristo on hajallaan tai kuollut. Melko moni on karhujen vankina odottamassa pääsyä niiden ateriaksi. Nuorin polvi kerää uutta Ohun armeijaa kokoon Orionin ja Siriuksen johdolla.

Vaikken ole Orionia jaksanut ihan kokonaan lukea, tuntui kivalta nähdä siinä seikkailleet pennut aikuisiksi varttuneina. Pelkään kuitenkin kovasti, että intoni lukea Last Wars loppuun saattaa hiipua samasta syystä kuin Orioninkin lukeminen.

Ja se syy on narttujen rooli tarinassa.

LW2_4_A.jpg

Tässä kohtaa pokkarissa 2 lässähti fiilis aika tavalla. Kyrvälläkö ne niitä karhuja lähtevät hakkaamaan?

Nyt, kun kuvia ottaessani (pahoittelen muuten sysipaskaa kännykkälaatua, skannerini hajosi joitain kuukausia sitten) luin kohtauksen uudelleen ja sivumennen huvitti Orionin reaktio: se ei osaa kuin möllöttää tuossa. Joka tapauksessa, Lydian kuoltua yrittäessään pelastaa jo kuollutta pentuaan olisi ollut virkistävää saada seuraavan polven narttusoturi mukaan. Mutta kun ei. Ei sillä, että tämä olisi yllättänyt: Bellahan jätettiin tökerösti sivuun jo Orionissa, vaikka ihan samat karhukoiran geenit hänellä pitäisi olla kuin veljilläänkin. Ei ole tämän takia inspannut lukea Orionia loppuun saakka, väsähdin jossain ennen osaa 20.

Tässä kuussa ilmestynyt neljäs pokkari antoi hetkisen vähän kunniaa nartuillekin, kunnes aloin miettimään...

LW2_4_B.jpg

LW2_4_C.jpg

Onko loppujen lopuksi kovinkaan vaikuttavaa, jos "Ohun armeijan vahvin narttu" pystyy pieksemään taistelukyvyttömän nössön? Anteeksi, mutta minun on muutenkin hiukan hankala mieltää Crossia erityisen hyväksi soturiksi. GNG:ssä hänet nähtiin taistelemassa lähinnä Chuutoraa vastaan ja senkin taistelun Cross hävisi.

Lydiaa pidin niin taitotasonsa kuin asenteensa puolesta paljon Crossia pätevämpänä soturina, mutta Last Warseissa tämä mainitaan ärsyttävästi vain "Jeromen vaimona, joka kuoli suojellessaan pentujaan". Vittu mitä paskaa.

LW2_4_G.jpgOn selvää, että urokset ovat tämänkin tarinan keskiössä. Se pitää vaan niellä, jos meinaa tätä tarinaa lukea eteenpäin. Toisaalta, ei se ole Gingassa mikään uusi juttu, mutta... Saa joskus miettimään, miksi edes fanitan koko sarjaa.

No, pidän koirista ja toiminnasta. Tässä suhteessa ei ole Gingan voittanutta. Ja kaipa tässä kohtaa voidaan puhua rakkaudesta lajiin. Ginga-fanitoiminta sun muu kuitenkin muodostaa aika ison osan omaa elämää ja identiteettiä. Ilman sitä jäisin kai vähän tyhjän päälle. Tiedä sitten, onko se merkki siitä, että pitäisi nimenomaan tehdä vaihteeksi jotain muuta, mutta... En haluaisi olla niin pikkumainen, että alan tällaisen takia vihata rakasta vanhaa fanituskohdetta. Ainahan voi kirjoitella fanitarinoita, joissa on kovia narttusotureita.

Ginga: The Last Warsissa harmittaa vähän toinenkin asia ja se on karhujen rooli juonessa. Nyt tässä neljännessä osassa saatiin vähän esimakua eräästä melko suureksi teemaksi tarinassa muodostuvasta asiasta - Siriuksen myötätunnosta karhuja kohtaan. Itse henkilökohtaisesti pidän tästä Siriuksen radikaalista ajattelutavasta, vaikka se tavallaan vetää entistä överimmäksi veljesten isän harrastaman jeesustelun ja pahisten armahtamisen.

Tältä ajatukselta, että karhut eivät loppupeleissä olisikaan pahoja, viedään kuitenkin tehokkaasti pohja. Muunmuassa Bobin kokemien julmuuksien ja vangeiksi jääneiden sotureiden kohtelulla osoitetaan, että karhuja kohtaan koettu myötätunto on väärin. Minusta olisi paljon mielenkiintoisempaa, jos Monsoon ei olisikaan oikeasti kieroutunut paskiainen, vaan nimenomaa väärinymmärretty, koska on karhu. Se tekisi tarinasta tietyllä tapaa paljon opettavaisemman.

LW2_4_E.jpgNyt tarinan opetuksena tuntuu olevan, että yritykset ymmärtää erilaisuutta ovat vain typerää sinisilmäisyyttä. Mielestäni Siriuksen puheet koston kierteen katkaisemisesta ansaitsisivat saada vähän toisenlaisen roolin tarinassa.

Myös Weedillä liika myötätuntoisuus toisinaan kostautui, kun hänen armahtamansa viholliset jatkoivatkin juonittelua. Toisaalta sen kautta saatiin uskollisiakin tovereita, kuten esimerkiksi näissäkin osissa taidoillaan loistava Rocket. Ellei itse pääpiru Monsoonista olekaan parantamaan tapojaan niin olisiko Siriuksen myötätunnolla mahdollista saada edes jostain rivikarhusta Ohun liittolainen? Ainakin Bob karhujen kieltä osaavana antaisi tähän mahdollisuuden.

Veikkaan kuitenkin, että joudun tyytymään tämänkin toiveen toteutumiseen lähinnä omassa fanitarinassani.

Yhtenä kivana sivuseikkana pitää muuten mainita Chuutoran kaatuneet pojat, joita muisteltiin ohimennen Rocketin, Kyoshiron ja Kenin päätyessä samalle luolalle, jonne Ohua Hougenilta puolustanut joukko vetäytyi. Kai-veljesten ruumiit olivat yhä luolassa ja Ken esitteli ne asiaa ihmetelleille Kyoshirolle ja Rocketille.

Pidin myös siitä, ettei Siriuksesta ja Orionista tehty automaattisesti uuden armeijan lapsijohtajia, vaan Unsai viisaampana toimii armeijan komentajana. Tosin loppua kohden pedattiin vähän asetelmaa, joka johtanee siihen, että Orion kärsimättömänä lähtee omin päin perseilemään ja pahimmillaan tapattaa sotilaita harkitsemattomuudellaan. Kyseinen asetelma tuo mieleeni sen, kun Kyoshiro jätettiin Weedin toimesta pois tiedusteluryhmästä ja tämä lähti omin päin soluttautumaan Hougenin joukkoon - mikä animen puolella johti lopulta Ginin pelastumiseen.

En ole lukenut sarjan spoilereita kovin tarkkaan, joten en tiedä, miten tässä tällä kertaa käy.

LW2_4_H.jpg

Joka tapauksessa, ei ehkä fiksuin mahdollinen veto Unsailta lähteä itse muiden tiedusteluryhmien kanssa ja jättää kärsimättömälle Orionille armeijan komento siksi aikaa.

Huomasin tässä kohtaa pitävän Siriuksen harkitsevaisuudesta, kun tämä kysyi Unsailta neuvoa, eikä ollut heti päsmäröimässä omine ajatuksineen. Tämä luonnetyyppi toimii hyvin rämäpäisen ja äkkipikaisen Orionin rinnalla - ainakin, jos siitä on oikeasti hyötyä tarinassa, eikä päädytä siihen, että Orionin tyyli toimia harkitsemattomasti johtaakin aina lopulta parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen.

LW2_4_F.jpgMukaan saatiin myös mielenkiintoinen elementti tarinaan, kun Kogien Vanhin antoi Kyoshirolle tehtäväksi viedä sanaa muille, että karhut olisivat parhaiten lyötävissä käyttämällä ihmisten aseita, kuten Kurojakin aikanaan käyttämää sirppiä.

Sinänsä kyllä vähän hassua, ettei perinteinen Battouga enää kaadakaan karhuja, kuten ennen. Toisaalta, ei tuo sirppikään mikään uusi keksintö ole: taistelussa Madaraa vastaan käytettiin samaa ideaa ja Gin kaatoi karhun lopulta iskemällä terävän puuseipään karhun kitalaesta läpi.

Kyoshiron pakomatka tämän ajatuksen eteenpäinviejänä olisi katkennut lyhyeen ilman Bobin ja Rocketin väliintuloa. Jään kyllä mielenkiinnolla odottelemaan, millaiseksi Bobin rooli tarinassa kehittyy.

Kyoshirossakin nähtiin uusia puolia, kun tämä ei yllättäen kyennyt peloltaan toimimaan katsellessaan, miten Monsoonin karhut söivät taistelutoverin ruumista. Kenties Kyoshirokin alkaa pikku hiljaa hieman viisastua ja muuttua harkitsevaisemmaksi? Samaa ei voi sanoa luonnetyypiltään samanlaisesta Kurotorasta, jossa tuntuu riittävän vielä vanhana kääkkänäkin uhoa rasittavuuteen asti.

Huolimatta siitä, että Kurotora on aina ollut yksi lempihahmoistani, alkoi neljättä Last Warsia lukiessa tuntua siltä, että tuokin veteraani olisi jo korkea aika laskea haudan lepoon. Noin yleensä tuntuu välistä vähän väärältä, kun herää ajatus, että vanhimpien Ohun soturien olisi aika kaatua tarinassa joko taistellen tai ihan vanhuuttaan. Gininkin pudotessa rotkoon Monsoonin iskemättä oli ensimmäinen ajatukseni silleen "jes, vihdoin!" Tuntuu aika kamalalta toivoa omien lempihahmojensa kuolemaa. Toisaalta, kaikkein rasittavin superpappa on Akame, joka nyt ei ole koskaan mikään suosikkihahmoni ollutkaan.

Laskujeni mukaan nuo rupeavat olemaan iältään jotain 30-vuotiaita, mikä on koiralle aika luonnotonta. Sääli myös Hiroa, jonka olisin ennemmin nähnyt seuraavan pentujensa kasvua aikuisiksi. Hittoako sen piti mennä jonkun ikälopun vaarin takia kuolemaan?! Olkoon Gin miten legendaarinen hyvänsä.