Hopeinen Ginga-blogi on tässä viettänyt hiljaiseloa siitä yksinkertaisesta syystä, että tämänvuotinen kevätmasennukseni vei jotenkin mielenkiintoni Gingaa kohtaan lähes täysin. Aiemmin Hopeanuoli-jutut ovat olleet se mukava piristävä asia elämässä, mutta nyt on ollut todella, siis TODELLA vaikeaa innostua tästä vanhasta rakkaasta aiheesta. Miksi kummassa? Ehkä liika vain on liikaa.

Kuva: Gingapedia

Tunnustan, että minua rupesi ihan oikeasti kyrpimään fanittaa sarjaa, josta puuttuvat kunnolliset bad ass -naissankarit. Muissa japanilaisissa sarjoissa näitä toki on. Onhan sitten tietty oma fanitarinani, jossa asia on korjattu, mutta.. Yhtä hyvin voisin tehdä täysin oman eläintarinan, jossa hahmoilla on tämä asia rennosti tasapainossa.

Innostus eläintarinoihin on sekin vähän hiipunut. Eläimiä ei tule edes piirreltyä entiseen malliin. Hyeenabuuminikin vähän jäi tässä sivuun, joskin hyeenat jaksavat yhä innostaa vähän enemmän kuin Ginga. Tiedä sitten, johtuuko se tuosta narttujutusta vai mistä.

Yhdistystoiminta on se, mikä tällä hetkellä tökkii itselläni kaikkein eniten. Se vanha into ja tekemisen meininki vaan puuttuu. Kaikesta on tullut jotenkin pakkopullaa ja suorittamista. Välistä tuntuu, että kaikesta vaan valitetaan tai sitten ketään ei vaan kiinnosta. Kaikki hommat kasautuvat muutaman ihmisen niskaan ja nämä palavat loppuun. Projektit eivät etene, jengi ei lähde mukaan. Vetäydyin suosiolla puheenjohtajakisasta kevätkokouksessa ja jatkoin sihteerin hommassa, jossa ei ole niin paljoa vastuita.

Ennen vanhaan Gingan kautta tuli pidettyä yhteyttä kivoihin ihmisiin. Moni näistä kavereista on yhä elämässä, mutta siihen ei oikeastaan enää Gingaa tarvita. On löytynyt muita yhteisiä juttuja. Ja sitten, kun on noin muuten uupuneessa ja masentuneessa olotilassa, ei ole ihan hirveästi jaksa uusiin ihmisiin tutustua.

Miitithän ne olivat ennen vanhaan se yksi Ginga-faniskeneä pystyssä pitävä voima. On vaan jäänyt vähän fiilis, ettei kukaan muu minun lisäkseni viitsisi järjestää niitä (no ei se nyt ihan noinkaan mene, on niitä pari muutakin, mm. yhdistyksen nykyinen pj ja parikin entistä vara-pj:tä aikanaan pitänyt) ja sitten tulee taas sellainen "ääh, miksi juuri minun täytyy, eikö joku muu voisi välillä..?"

Tai se on se olotila, mikä minulla ylipäätään on Ginga-fanitoiminnasta tällä hetkellä. Ei vaan jaksa. Ei vaan kiinnosta.

Toivon ja uskon, että tämä tulee vielä muuttumaan. Ginga on kuitenkin aina ollut osa aikuiselämääni. Kyllä sitä aina välillä on pientä intoa esim. jatkaa Koga Densetsua, mutta nyt on vaan tällainen kausi menossa.

Harmittaa sekin, että Hopeisten Sivujen web-hotelli meni alta, eikä minulla ole ollut varaa maksaa sitä 200 euroa, mitä se tekisi. Ja pelkään pahasti, että Yukimura-pehmoni on kadonnut jollain conireissulla, kun en löydä sitä mistään. :'( Että jos joku sattuu bongaamaan Yukimuran vihreä naru kaulassaan niin häntä kaipaillaan kotiin.

Jos jotakuta kiinnostaa, mitä meikäläinen tällä hetkellä puuhailee niin siitä on lisää Hammasnurkan artikkelissa Minne Raezla on kadonnut. Noin Gingan osalta kiitän ja kuittaan ja palaan astialle, jahka tästä taas piristyn.

Pahoittelut myös siitä, jos Hopeapuodin postituksissa tällä hetkellä kestää. Mikäli joku haluaisi ruveta sitä vapaaehtoishommaa hoitamaan niin voi ottaa Hopsu-yhdistykseen yhteyttä. Tai vaikkapa heitellä minulle sähköpostia affaokami(at)hotmail.com