torstai, 11. toukokuu 2023

Liityin takaisin Hopeanuoli-faniyhdistykseen

Tässä kuluneen vuoden aikana innostukseni ja kiinnostukseni Gingaa kohtaan on palaillut maltilliseen tahtiin. Asiaa useamman kuukauden mielessä pyöriteltyäni laitoin vapun jälkeen jäsenhakemuksen menemään. Tauko teki selvästi hyvää, koska olin kasvanut niin kiinni yhdistykseen. Nyt foorumin avaaminen tuntui freesiltä ja selailin sitä aika innolla ensimmäiset illat. Olen todella iloinen siitä, miten hyvin asiat siellä rullaavat uusien aktiivien voimin. Paljon eri projekteja on toteutettu niinä vuosina, kun olin poissa ja uusia on rauhalliseen tahtiin vireillä.

bannuface.jpg

Eräs projekti, mikä itseäni (entisenä pääjärjestäjänä ja projektin alullepanijana) erityisesti kiinnostaa, on tietenkin Gingacon. Olen yhdistyksessä mukana olevien tuttujen kautta hieman kuulostellut, millaiset uudet tuulet tapahtuman suhteen puhaltavat ja oli ihan kiinnostavaa päästä lukemaan tulevista suunnitelmista. Olen iloinen, että Gingacon aiotaan edelleen järjestää ja että tapahtumaa halutaan kehittää. Hopeanuoli ja eläintarinat halutaan vahvemmin esiin ja näen tässä aikeessa paljon hyvää. En nyt paljasta julkisesti keskeneräisiä suunnitelmia sen tarkemmin (enkä niistä kovin tarkkaan tiedäkään, kun en toistaiseksi ainakaan ole mukana coniteassa), mutta sanon yleisellä tasolla, että tunnepuolelta muutokset toki hieman kirpaisevat. Huomaan olevani aika kiintynyt vanhanmalliseen Gingacon-konseptiin, vaikka uskon toki muutoksen olevan hyvästä. Olihan sen ajatuksena alkujaan olla nimenomaan Hopeanuolicon.

66419575_358390588168899_367705565842754

Muisto vuosien takaa, meikäläinen mainostamassa vuoden 2019 Gingaconia - en valitettavasti muista, missä tapahtumassa.

Näillä näkymin Gingacon järjestetään vuonna 2024 jossain pääkaupunkiseudulla, mutta tarkempi ajankohta ja paikka ovat vielä auki. Itse olen ajatellut osallistua sinne ohjelmapitäjänä, ensisijaisesti varmaan Harrastusseura Revontulta edustaen. Yritän nyt ainakin toistaiseksi pysytellä irti mistään isommista vastuutehtävistä Hopeanuoli-faniyhdistyksen puolella, koska minulla on niitä Revontulessa aika paljon. (Toimin puheenjohtajana, taloudenhoitajana, Pörröconin ja Tenguconin pääjärjestäjänä, Fanitorin tila&ohjelmavastaavana, Reposen taittajana ja päätoimittajana, ja Eläintarinakerho Pörrön puheenjohtajana.) Tällä hetkellä isoin homma on ensi viikonlopun Akakabutocon, jossa toimin toisena pääjärjestäjänä.

A4.jpg

Tämä pieni kirjastotapahtuma on tosiaan Harrastusseura Revontulen järjestämä. Eläintarinakerho Pörrö antaa myös mahdollisuuden tehdä erilaisia Ginga-aiheisia juttuja. Toki niihin on luontevaa pyytää myös Hopeanuoli-faniyhdistystä mukaan. Tällä kertaa heillä on siellä yhdistyspöytä. Samoja aktiiveja toki on molemmissa yhdistyksissä, mutta Revontulen puolella niitäkin, joita Hopeanuoli ei niinkään kiinnosta.

Revontulessa pidän joustavasta mahdollisuudesta kokeilla ja tehdä erilaisia kulttuurijuttuja monipuolisesti. Oltuani lähes 10 vuotta yhteen sarjaan keskittyvässä yhdistyksessä se on ollut mukavaa vaihtelua ja tuonut monipuolisuutta omaan harrastamiseen.

Olen ollut positiivisesti yllättynyt, miten monta (7-8) Revontulen aktiivia innostui tulemaan lyhyellä varoitusajalla pikkuiseen Akakabutoconiin, osa kauempaakin. Minusta tämä on uusi mielenkiintoinen tapahtumakonsepti, jota haluan ilman muuta lähteä kehittämään ja järjestää uudelleen! Pahisten on jo korkea aika saada oma tapahtuma ja kuten Pörröconissa pitämäni pahisluennon yleisö melko yksimielisesti totisi, Akakabuto on mitä ikonisin pahishahmo. Olen myös kovin innoissani tapahtuman t-paidoista, jotka saadaan huomenna painosta.

lauantai, 25. helmikuu 2023

Entä, jos Hopeanuoli olisi karhu?

Tulin tässä hiljattain piirrelleeksi hassuttelumielessä kuvat Akakabutosta koirana ja Hopeanuolesta karhuna. (Pinkkinuolessahan aikoinaan leikin näillä lajien muuttelemisilla hieman, muutellen hahmoja mm. kaniineiksi.)

Aihe alkoi mietityttää myös vakavammin: Voisivatko Hopeanuolen ja Akakabuton roolit olla tismalleen samat, vaikka heidän lajinsa vaihdettaisiin toisin päin?

lajitpainvastoin2.jpg

Koko Hopeanuolen tarina lähtee liikkeelle siitä näkökulmasta, että Akakabuto-karhu on uhka ihmisille. Karhujen näkökulmasta katsottuna Akakabuto oli kieltämättä tavallisista karhuista poikkeava yksilö ja aiheutti ikävyyksiä myös niille. Toki Akakabuto myös piti oman lajinsa tai ainakin oman klaaninsa puolia rakentamalla vankkaa vuorilinnaa, jonne ihmisillä, villikoirilla, ulkopuolisilla karhuilla tai muilla pedoilla ei olisi pääsyä. Siellä ainakin Akakabuton oma perhe jälkipolvineen olisi saanut elellä rauhassa, vaikkei Akakabuton kova ja väkivaltainen hallitsemistyyli varmasti ollutkaan karhuille se kaikkein mieleisin. Akakabuto oli myös tietyllä tapaa edistyksellinen - tai sellaisen mielikuvan ainakin taistelu Madaraa vastaan antoi. Karhujen oli tavatonta ylipäätään liittoutua laumoihin, vaan reviirille tunkeutuneet muut karhut saatettiin jopa surmata. Akakabutolle oli kenties Goheen luodin vuoksi kehittynyt paitsi julmempi luonne, myös syvempi strategisempi äly? Jo ennen ampumista (Ginga Densetsu Riki -mangassa) Akakabuto toimii karhuille hieman epätyypillisesti mm. saalistamalla röyhkeästi ihmisten karjaa, jonka jälkeen kyläläiset kääntyvät Gohee-ukon puoleen.

Hopeanuolen sankaritarina alkaa siitä, että hän syntyy tiikeriraitaisena koiranpentuna luoden ihmisille toivoa päästä Akakabuton aiheuttamasta uhasta. Entä, jos hän syntyisikin tiikeriraitaisena karhunpentuna? Voisiko Hopeanuoli silti nousta tarinansa sankariksi ilman, että koko tarinan ihmisnäkökulma heitettäisiin roskakoppaan? Loppujen lopuksihan Hopeanuoli todella nousee kaikkien arvostamaksi luonteensa puolesta, johon kuuluvat rohkeus, kyky myötätuntoon ja hyvät johtajaominaisuudet. Päävihollisensa Akakabuton tavoin myös Hopeanuoli osoittaa strategista älykkyyttä ja tämä ilmenee jo hyvin nuorella iällä mm. ajoittaisella tottelemattomuudella Benin ja Rikin käskyjä kohtaan tilanteen niin vaatiessa. Mitä, jos karhut olisivatkin Akakabuton sijaan saaneet Hopeanuolen kaltaisen johtajan, jolla olisi toki ollut voimaa, mutta myös oikeudenmukaisuutta? Kuinka paljon karhu-Hopeanuolen tapa johtaa muita karhuja olisi loppujen lopuksi eronnut karhu-Akakabutosta? No, Hopeanuoli tuskin olisi ainakaan tappanut Harppuunakarhua muitta mutkitta.

Mutta olisiko Hopeanuoli-karhu ollut uhka ihmisille koirineen?

Kenties, jos nämä olisivat aiheutaneet uhkaa karhuille. Uskon, että Hopeanuoli olisi karhunakin puolustanut heikompiaan, pienempiä karhuja ja toisaalta vaatinut myös lajitovereiltaan moraalista ja oikeudenmukaista käytöstä. Koira-Hopeanuolihan raivostui nähtyään Johnin surmaavan karhunpentuja. Uskon, että karhu-Hopeanuolella olisi vastaavasti myötätuntoa koiria ja ihmisiä kohtaan ja hän todennäköisesti toimisi ensisijaisesti estääkseen ihmisten ja karhujen väliset konfliktit. Tilanteen eskaloituessa tappeluksi koira-Hopeanuoli ei kuitenkaan epäröinyt paljastaa hampaitaan karhuille, vaikka koirat tai ihmiset olisivatkin tilanteen saaneet aikaan. Tältä pohjalta voisin olettaa, että vastaavasti Hopeanuoli-karhu menisi väliin nähdessään ihmisten tai koirien yrittävän vahingoittaa toisia karhua, vaikka kyseinen karhu olisikin itse sen aiheuttanut hyökkäämällä näiden kimppuun. Harvinaislaatuisen hyvät taistelutaidot omaavana Hopeanuoli-karhu varmasti pystyisi ratkaisemaan nämä tilanteet karhujen hyväksi, mutta todennäköisesti säästäisi vihollisten henget, jos mahdollista. Kenties tämäntyyppiset tapaukset saisivat pikku hiljaa ihmiset ja koirat tajuamaan jättää Kaksoissolan karhut rauhaan?

lajitpainvastoin1.jpg

Homma menee mielenkiintoiseksi, jos lisäämme mukaan kuvioihin Akakabuto-koiran. Hahmon säilyttäessä alkuperäisen luonteensa hän tuskin olisi koiranakaan mikään mukava tapaus. Kenties ihmisten toimesta kaltoin kohdeltu ja vihainen kulkukoira, joka alkaisi (hieman Rikin tapaan) koota ympärilleen vahvojen koirien armeijaa?

Akakabuto saattaisi koiranakin olla ihmisille uhka, mikä asettaisi rauhantahtoisen Hopeanuoli-karhun hyvin mielenkiintoiseen asemaan. Akakabuton koiralauma tuskin menestyisi kylässä, joten se joutuisi viimeistään kasvaessaan isommaksi vetäytymään vuorille, jolloin syntyisi vääjäämättä reviirikiista Hopeanuolen karhujen kanssa. Koirana Akakabuto tuskin voisi noin vain ottaa Kaksoissolaa itselleen, vaan saattaisi jopa päätyä käyttämään tukikohtanaan samaa kalliota kuin Ohun armeija Rikin johtaja-aikoina.

Ihmiset eivät tietenkään olisi mielissään voimakkaasta kulkukoirasta, joka hyökkäilisi ihmisten kimppuun ja tuskin olisi kovin armelias heidän koirilleenkaan - ei Akakabuto karhunakaan piitannut vieraista karhuista, kuten Harppuunakarhun osalta näimme. Saattaisi tulla tilanteita, joissa koira-Akakabuto laumoineen tai jokin sen osasto hyökkää metsällä, metsätöissä tai laskettelemassa olevien ihmisten kimppuun ja karhu-Hopeanuoli rientäisi hätiin. Kenties ihmiset alkaisivat tämän myötä pitämään Hopeanuolen komennossa olevista Kaksoissolan karhuista? Voisiko tilanne kääntyä niin hurjasti päälaelleen?

Toki kiinnostavaa pohtia myös mahdollisuutta, jos Akakabuto olisikin vain harvinaisen kovapäinen metsästyskoira - vaikkapa Goheen karhukoira. Tällöin joudumme joko
a) hylkäämään ihmisnäkökulman pitääksemme Hopeanuolen edelleen hyviksenä, tai
b) tekemään Akakabutosta pääsankarin, tai
c) unohtamaan koko perinteisen hyvis-pahis -asetelman ja näkemään hahmot tarinassa hieman moniulotteisempina.

Akakabuto voisi olla ristiriitainen anitsankari-päähenkilö, joka kärsii saamastaan aivovammasta (luodin sijaan kyseessä voisi olla vaikka silmän puhkaissut pitkä karhun kynsi, joka aiheutti samankaltaisen keskushermostovaurion tehden hänestä levottoman ja agressiivisen, sekä vaikuttaen koiran kokoon merkittävästi?) Tarinassa seuraisimme hänen kamppailuaan omia sisäisiä demoneitaan vastaan ja toisaalla taas hyvää tahtovan, ihmisten väärinymmärtämän Hopeanuoli-karhun taistelua Kaksoissolan karhujen rauhallisen elämän puolesta. Goheelle voisi kenties herätä ristiriitaisia ajatuksia aina vain hullummaksi muuttuvasta koirastaan. Akakabuto saattaisi jopa raivopäissään purra isäntäänsä tai aiheuttaa muuten tämän loukkaantumisen?

Spekulaatioita voi mutkistaa lisäämällä mukaan kuvioihin muitakin hahmoja, vaikkapa Akakabuton hoiviinsa ottavan Daisuken tai Kaksoissolaa alkuun määrätietoisesti hallitsevan Riki-karhun, jonka pentu Hopeanuoli-karhu olisi. Toki voimme myös pitää muut tarinan karhu- ja koirahahmot alkuperäisissä rooleissaan ja pohtia, miten tarina olisi mennyt, jos Akakabuto-koira olisikin ollut Rikin pentu, karannut ihmisiltä, liittynyt villikoiriin, yms.? Jotenkin epäilisin, että esimerkiksi Sniper olisi saanut aika kovaa kyytiä ja Akakabuto olisi hyvinkin saattanut jo heti alkuun pyrkiä ottamaan tai ottanut lauman itselleen - ehkä jopa surmannut Rikin?

Mitä luulette, olisivatko lajien roolit kääntyneet päälaelleen, jos Hopeanuoli olisi ollut karhu ja Akakabuto koira? Vai olisiko Akakabuto-koira ollut tarinan urhea sankari?

tiistai, 29. marraskuu 2022

Hopeanuoli-musikaali osa 1: Ystävyyden siteet

Kävimme Harrastusseura Revontulen porukalla katsomassa Hopeauoli-musikaalin ensi-illassa Hopeatorin jälkeen. Siitä on tosiaan jo tovi vierähtänyt ja kenties olisi aika pureutua omiin tuumailuihini musikaalista.

Musikaalin ensimmäinen osa Ystävyyden siteet tulee DVD:lle 9. joulukuuta eli reilun viikon kuluttua. Päästyäni katsomaan sen uudestaan teen varmasti vielä lisäanalyyseja. Tämä artikkeli on nyt sen pohjalta, mitä muistan ensi-illasta.

Halusin tai en, vertaan tätä teosta väkisinkin suomalaisfanien tekemiin Hopeanuoli-musikaaleihin, sekä Weed-musikaaliin, jossa olin mukana itsekin. Rehellisesti sanottuna pidän enemmän näistä suomalaisista faniproduktioista, koska niissä oli käytetty alkuperäistä Ginga-animeista tuttua musiikkia ja ne olivat huomattavasti uskollisempia alkuperäisteokselle. Toki Japanin musikaali toi virkistävää uutta näkökulmaa moniin hahmoihin. Eräs isoimmista plussista on Hyenan isompi ja aavistuksen miehekkäämpi rooli alkuperäistarinaan verrattuna. Goheen sijoittaminen kertojan rooliin oli myös mainio veto.

 

musikaali2_Gin.jpg

Hiroki Sana Hopeanuolen roolissa

 

Pidin musikaalin asuja pääasiassa onnistuneina sikäli, että hahmot olivat helposti tunnistettavissa. Näyttelijät vetivät roolinsa pääasiassa hyvin, joskin ajoittain häiritsi, miksi Riki esitettiin niin pelokkaana mahtipointtisen alkukappaleen aikana. Samoin Hopeanuolen hahmolta olisin ajoittain kaivannut sitä rohkeaa ja pelotonta karhukoiran luontoa. Toki on hienoa, että sankareihin tuodaan ripaus inhimillisyyttä, mutta voisi sitä ilmentää muillakin tavoin kuin pelokkuudella.

Musiikki oli komean kuuloista, muttei vedä vertoja alkuperäisille Ginga-biiseille. Minusta hieman huono veto lähteä tekemään koko joukko uusia kappaleita sen sijaan, että olisi ammennettu GNG-animen upeita kappaleita ja kenties tehty niistä uusia versioita. En tiedä sitten, vetoaako tämä musiikki japanilaiseen yleisöön. Omaan korvaani monet kappaleet olivat vähän kummallisia, enkä yleensä kuuntele tämäntyylistä musiikkia. (Haha, se olisikin, kun tehtäisiin Hopeanuoli-musikaalista joku raskaan suomimetallin versio!) On musiikissa silti hetkensä ja se on paikoitellen tunnelmallista ja liikuttavaa. Mieleenpainuvimpina trailerissakin kuultu Akakabuton ja Rikin taistelusta kertova Tatakainomonogatari ja Johnin biisi GSD (German Shepherd Dog). Jälkimmäinen oli tosin esityksessä ehkä enemmän hämmentävä kuin vaikuttava. Ihan menevä biisi kuitenkin.

Monien muiden tavoin olin minäkin harmissani, kun se tarinan ainoa naishahmo eli Cross oli jätetty kokonaan pois. Tässä ennen artikkelin kirjoittamista vilkaisin Future Filmin julkaiseman trailerin musikaalin toisesta osasta. Siinä Benin kanssa nähtävä valkoinen koirahahmo vaikuttaa siltä, että voisi hyvinkin olla Cross:

musikaali2_cross.jpg

 

Jään mielenkiinnolla odottamaan, millainen sisääntulo ja rooli hänelle on kirjoitettu. Pidän peukkuja sen puolesta, että Crossilla olisi alkuperäistarinaa parempi rooli, kun kerran muitakin muutoksia on tarinaan tehty. Trailerissa esitellään myös muutama muu hahmo, jotka tulevat esiintymään kakkososassa. Mm. Benizakura, Kisaragi ja Bill.

Ensimmäisessä osassa omituisesti poissaolollaan loistanut Sniper nähdään myös toisessa osassa. Hyvä juttu, tuntui omituiselta katsoa Hyenaa juonimassa yksinään. Ei sillä, oli hauska päästä näkemään enemmän esimerkiksi Hyenan ja Smithin vuorovaikutusta.

 

musikaali_gohee.jpg

Pidin kovasti tavasta, jolla Gohee oli toteutettu. Hän on muutenkin yksi suosikkihahmoistani Gingassa.

 

Sen sijaan toinen puuttumaan jäänyt erittäin merkittävä hahmo, nimittäin Daisuke, loistaa edelleen poissaolollaan. Ymmärrän toki, että musikaalista joudutaan karsimaan sisältöä, eikä Daisuke ollut Suomenkaan Hopeanuoli-musikaalissa. Siinä tosin ohitettiin koko Hopeanuolen pentuaika, joten Daisuken poisjäänti tuntui luontevammalta. Japanin versiossa tämä osuus tarinasta viedään läpi Goheen ja Johnin voimalla, mikä oli hieman omituisen tuntuinen veto.

 

musikaali2_pahis.jpg

Kakkososan traileri oli varsin vaikuttava ja odotan innolla sen näkemistä. Varmasti menen katsomaan, jos siitä tulee elokuvanäytös. Ykkösosassa Akakabuto oli toteutettu hieman jännästi lavaste-elementeillä, mutta toisessa osassa myös karhulla on varsin elävästi rooliinsa asettuva näyttelijä.

 

musikaali_koirulit.jpg

Ajoittain näyttelijät liikkuvat lavalla koiramaisemmin, ajoittain ihmisten tapaan

 

Hopeanuoli-musikaalista on kirjoitettu muutama arvostelu, osa aika kriittiseen sävyyn. Innokkain taisi olla Seiskan artikkeli, jonka kirjoittaja vaikuttaisi nuorena katsoneen Hopeanuolensa. Hesarin väsyneestä artikkelista sen sijaan tuli olo, ettei sen kirjoittaja ollut edes katsonut koko musikaalia. Myös Episodi ruoti musikaalia melko ala-arvoisin sanakääntein.

Mielestäni tätä musikaalia arvioidessa tulisi pitää mielessä, että se on tehty japanilaiselle kohdeyleisölle. En itse ole katsonut muita japanilaisia musikaaleja niin en osaa arvioida, millä tavoin niiden tyyli eroaa länsimaisista yleisellä tasolla. Ja mitä tulee Episodin esittämään väitteeseen pienestä rajatusta yleisöstä niin pakko huomauttaa, että Animeconissa suomalainen Hopeanuoli-musikaali veti kevyesti pääsalin täyteen. En itse puhuisi mikromarkkinoista.

En myöskään allekirjoita Episodin artikkelissa esitettyä näkemystä, että Hopeanuoli-anime pitäisi tuntea tarkoin tätä musikaalia katsoessa. Musikaalin juoni näet poikkeaa sen verran melko paljon alkuperäisestä tarinankulusta, että ainakin omalta kohdaltani koin alkuperäisteoksen tarkan tuntemuksen olleen musikaalia katsoessa enemmänkin rasite kuin etu. Se on lienee kuitenkin totta, että tätä menevät katsomaan nimenomaan Ginga-fanit.

Kaikki löytämäni artikkelit tuntuisivat harmillisesti enemmän referoivan alkuperäistä Hopeanuoli-tarinaa taustatietona kuin analysoivan itse musikaalia. Jään nyt odottelemaan, että pääsen katsomaan musikaalin DVD:ltä ja suorittamaan Japanin musikaalista vielä tarkemman analyysin!

perjantai, 5. elokuu 2022

Torilla ulvotaan!

Tässä viime päivät ovat kuluneet järjestellessä Hopeanuoleen liittyvää tapahtumaa nimeltä Hopeatori, 12.8. koittaa japanilaisen Hopeanuoli-musikaalin ensi-ilta Suomen elokuvateattereissa. Sen kunniaksi päätimme järjestää Harrastusseura Revontulen Eläintarinakerho Pörrön voimin pienen tapahtuman, jonne Ginga-fanit voivat kokoontua juhlistamaan tätä merkkipäivää. Eipä ole aiemmin Hopeanuolta suomalaisissa leffateattereissa nähty!

some_uus.jpg

Piirsimme Jokuran kanssa yhteistyönä Pörrön maskotti Scutin ja Hopeanuolen läppäämään tassuja toisiaan samalla tapahtuman kunniaksi hiukan cosplayaten.

 

On ollut virkistävää puuhata pitkästä aikaa Gingan parissa jotain. Olin todella iloinen siitä, miten hyvin mukaan kysytyt tahot lähtivät mukaan. Paikalla on Suomen Hopeanuoli-fanit ry pöytineen ja Pörrön pöytään tulee myyntiin Ginga-tuotteita Urumilta, Sangatsu Mangalta, SaQe Artilta ja Kaaoksen Korpilta. Pieni osuus myynnistä menee Pörröconin ja Harrastusseura Revontulen toimintaan ja loput näille yrityksille ja taiteilijoille itselleen. Hopeanuoli-faniyhdistys toki pitää oman pöytänsä myynnit.

Yllätyin vähän, miten paljon hommaa tällaisen pikku tapahtuman järjestäminen vaatii. Yhteistyötahojen kanssa piti organisoida tuotteiden lähetykset, Helsingin kaupungilta hakea tapahtumaluvat ja vieläpä metsästää pöydät vuokralle, sekä organisoida niiden ja muun tavaran kuljetus paikan päälle. Kaikeksi huipuksi järjestäjäporukkamme meinasi jäädä ilman musikaalin lippuja, kun Tennispalatsin näytös näytti tovin aikaa loppuunmyydyltä. Onneksi lippuja kuitenkin sai vielä.

Olen silti tosi iloinen, että homma lähti pyörimään ja aikataulut on nyt saatu lyötyä lukkoon. Nyt vielä sormet ja varpaat ristiin hyvän sään puolesta. Sekä tietenkin, että Ginga-fanit löytävät Hopeatorille! Toki tässä on myös hyvä paikka satunnaisille ohikulkijoille tutustua Pörröön ja Suomen Hopeanuoli-faneihin. Varmasti on niitäkin, jotka muistavat Hopeanuolen nuoruudestaan, vaikkei sarja nyt aikuisiällä mitään isoa osaa elämässä näyttelisikään.

Itse musikaalia odottelen suurella mielenkiinnolla. Iloisen tapahtumapäivän päätteeksi laitamme kimpsut ja kampsut kasaan tuntia ennen näytöstä ja menemme itsekin katsomaan sen. Tämän jälkeen suunnitelmissa on oman porukan jälkianalyysit ja mukavaa hengailua, sekä seuraavana päivänä Harrastusseura Revontulen vuosikokous. Ja toki samalla hauska tapahtumaviikonloppu kavereiden kanssa.

lauantai, 14. toukokuu 2022

Shinobikarhut!

Kerroin edellisessä artikkelissa piirrelleeni viime päivinä Koga Densetsuun liittyen. Kaksi muuta piirrosta koskevat Yoru-sarjan jatko-osaa, jossa Yoru ja Suigin ovat aikuisia. Sen päähenkilönä on Yorun adoptoima hybridikarhu Takuma, joka on itse asiassa Monsoonin pentu. Jo on aikakin, että Akakabuton suku pääsee loistamaan hyvisten puolella!

 

Raikaken.jpg

"Tekniikan nimi on Raikaken!"

Yoru kouluttaa shinobitaitonsa sekä omille pennuilleen, että adoptoimilleen hybridikarhuille. Etualalla naaraspentu Tamiko, taustalla Takuma, sekä Yorun ja Yukimuran pennut. Yläoksalla makaava Shiori on pennuista toisiksi vanhin. Tällä Yorun tyttärellä näkyy hauskasti sekä pentujen isän Yukimuran, että heidän isoisänsä Smithin piirteet. Aikuisena Shiori saa myös jokusen arven päähänsä.

Shiori.jpg

Vanha piirrokseni Shiorista aikuisena. Ajattelisin hahmon omaavan hiukan samanlaista karismaa kuin Jouji.

Oikeassa alakulmassa näkyy Shiorin isosisko Sumiko, pentueen vanhin. Hänellä on puolipystyt korvat ja musta Koga-harja, mutta muuten samankaltainen väritys kuin Yukimuralla.

Sumiko.jpg

Vanha piirros Sumikosta

Sumikon vieressä istuu siskosten pikkuveli Susumu. Hän muistuttaa melko paljon Kurojakia ulkonäöltään, mutta omaa kirkkaanoranssin harjan. Ja kyllä, päätin, että pesueen urokset ovat tällä kertaa ne pahnanpohjimmaiset, kun Gingassa se tuppaa muuten aina menemään toisin päin!

Susumu.jpg

Vanha piirros Susumusta.

Viereisellä oksalla keikkuu sitten pentueen nuorin, Taro. Hän muistuttaa melko paljon akitaa, mutta turkin väri on sama kirkkaanpunainen kuin Kogilla Hopeanuoli-animessa.

Taro.jpg

Vanha piirros Tarosta.

 

Sisarusten kanssa samassa puussa oleva karhunpentu on tosiaan Tamikon veli, Monsoonin poika ja Akakabuton lapsenlapsi Takuma. Apinoita vastaan käydyn sodan myötä vihollisuuksista pelkän lajin perusteella tarpeekseen saanut Yoru päätti adoptoida tämän orvoiksi jääneet pennut Suiginin surmattua sisarusten hybridikarhuemon. Suigin kauhistui ensin, mutta ajan myötä hyväksyi asian pitkin hampain.

Suigin muuten menetti silmänsä kyseisessä taistelussa. Sattumalta sisarukset törmäsivät Blanken entiseen emäntään, joka parsi verta vuotavan kovan onnen soturin kasvot takaisin kasaan hieman karkein pistoin ja hoiti Suiginia mökissään, kunnes tämä oli toipunut.

 

Takuma.jpg

Suigin ja isommaksi kasvanut Takuma saapuvat Ohuun ja pelästyttävät Weedin. "Mitä nyt? Eikö ylipäällikön isosisko saakaan asiaankuuluvaa tervehdystä?"

 

Myöhemmin nuoret shinobikarhut osallistuvat sotaan Ohua uhkaavaa jumalkeisarinna Theiaa vastaan antaen aikamoisen lisävoiman koira-armeijalle! Täysikasvuisena Takuma on samaa kokoluokkaa kuin isänsä Monsoon ja isoisänsä Akakabuto. (Kuvassa Takuma lienee teini-iässä. :'D)

Orion-sarjan alkutapahtumissa Suigin loukkaantuu tulivuoren purkauksessa jäätyään maanvyörymään. Takuma ja Tamiko pelastavat hänet ja pakenevat yhdessä koirasisarustensa kanssa Kurohabakia Sahaliniin. Vaikeuksien myötä tämä omituinen villikoirista ja hybridikarhuista muodostuva poppoo onnistuu saamaan rauhan Sahalinissa elävien sotakoirien ja hybridikarhujen välille. Takumasta tulee Maximin seuraaja tämän erikoisen yhteisön marsalkkana.

Myöhemmin Orion joutuu pyytämään Takumalta apua, kun Suiginin kieroon kasvanut tytär Kiba hyökkää Ohuun. Odotan todella, että pääsen työstämään tätä Koga Densetsu -saagan viimeistä osaa, jossa asetelmat kääntyvät päälaelleen: legendaariseen karhukoirasukuun syntynyt valkea narttu onkin häijy pahis ja Akakabuton jälkeläinen tarinan sankari!

  • Seuraa Hopeista Ginga-blogia!

    RSS/Atom-syöte