Tänään innostuin pitkästä aikaa jatkamaan 12-vuotiaana aloittamaani Hopeanuoli-fanitarinaa, Koga Densetsu Blankea. Blanken tarinan nykyinen versio on laahannut 2. luvussa useamman vuoden. Viime päivinä jostain hiipinyt Ginga-innostus sai aikaan, että jatkoin tarinaa peräti neljän luvun verran.

Tarinan alussa Blanke tapaa ystävänsä Spotien ja muuttaa tämän omistajan luo. Omistaja lähtee Ohuun laskettelemaan ja Higashinarusessa tutustutaan muutamaan Gingasta tuttuun hahmoon. Tarina jäi melko karuun kohtaan ensi kohtaamisen Akakabuton kanssa päätyttyä aika ikävästi. Seuraavaksi pääsenkin kirjoittamaan minua aina kiehtoneesta aiheesta, miten Riki muodosti laumansa.

Lukuja tehdessä muutin myös Blanken ja Spotien omistajan nimen japanilaiseksi. Hänestä tuli Aiko Shimada. Hahmon uusi etunimi on kunnianosoitus Gingaconin maskottina aiemmin toimineen Aikon muistolle. Shimada taas jäänne siitä, kun hahmon alkuperäinen, lapsena keksimäni suomenkielinen nimi kai viittasi jotenkin saareen. Päätin kuitenkin, että on tarinan kannalta luontevampaa, että hahmo on ihan vaan japanilainen täti. Tarinassa hänelle vaikuttaa käyvän aika ikävästi, mutta kuten Koga Densetsu Yoru -tarinoitani lukeneet tietävät, siinä ei ole välttämättä koko totuus...

Blanken tarinaa pääsee lukemaan Hopeisilla Sivuilla.

Koga Densetsu -saagalle luomani universumi sai hiljattain täydennystä myös uuden sivusaagan ja hahmojen muodossa, kun sain inspiraation suunnitella Kurotoralle kumppanin. Kagetoran, Harutoran ja Nobutoran emoahan ei ole koskaan tarinassa esitelty (eikä myöskään Chuutoran kumppania, joka on vielä mietinnässä ja tulee näyttelemään tässä lyhyessä sivutarinassa isompaa roolia). Eri fanithan ovat näistä tehneet vuosien varrella omia versioitaan, joihin en ole isommin tutustunut, mutta päätin nyt tupata omankin lusikkani tähän soppaan.

Hahmo on nimeltään Shura. Hän on puoliksi kaikoira ja puoliksi harmaa norjanhirvikoira. Hän on pentuna eronnut Kurohabaki-klaanista emonsa kanssa ja elelee pitäen matalaa profiilia, jotteivat nämä saisi tietää hänen elossa olostaan. Tarinassa kurkataan myös tämän Ginga Densetsu Weed: Orionissa esiintyvän shinobikoiraklaanin historiaan, aikaa ennen sen Orionissa esiintyvän rauhanomaisen Terumunen johtaja-aikoja.

Shura ja hänen emonsa asuvat Hokkaidolla ja kuuluvat Hakuron laumaan. Shuran emo Louhi esiintyy lyhyesti Blanken tarinassa ja auttaa Hokkaidolle saapunutta Blankea löytämään Hakuron, sekä vinkkaa, miten tältä saa parhaiten apua. Kaksikko ei kuitenkaan lähde mukaan karhunkaatajaisiin, vaikka olisikin taidokkaina shinobeina ja metsästyskoirina varmasti oiva apu taistelussa Akakabutoa vastaan. Syitä tähän on kaksi: Heitä ei naaraina ole koskaan kunnolla luettu lauman sotureiksi ja he ovat elelleet siitä hieman sivussa. Toisaalta Louhi ei koe karhun kaatamisen vieraalla alueella olevan millään tapaa hänen päänsärkynsä.

Myöhemmin kaksikko lähtee tiedustelemaan Susien Imperiumiin selvittääkseen, kuka katkoi johtajan jalan. He osallistuvat myös viimeiseen taisteluun Mustien Susien Imperiumia vastaan ja Louhi on yksi niistä, jotka menettävät henkensä luolaston luhistuessa. Yksinään elelevä Shura vaeltaa myöhemmin Mutsuun ja törmää Kisaragia katsomassa käyneeseen Kurotoraan. Tästä eteenpäin tarina tulee kertomaan tapahtumista, joten ei niistä sen enempää. Ajatuksena selittää, miksi Kurotora päätyi huolehtimaan yksinään niin omistaan kuin veljensä pennuista.

Projektin kunniaksi otin asiaksi piirtää kerrankin kaikki Kurotoran pennut. Harutora (晴虎) (nimen ensimmäinen kanji kääntyy "hare" mikä tarkoittaa aurinkoista, joten nimen voisi kai vapaasti suomentaa Aurinkotiikeri tai Aurinkoinen Tiikeri?) on aina ollut suosikkini veljeksistä. Hän esiintyy myös Koga Densetsu Yorussa ja nousee isänsä seuraajaksi Ran-soturina Suiginin kootessa uuden sukupolven 8 Siriuksen Koirasoturia yhteen.

Mielestäni Kagetora on aina ollut veljeksistä vähiten mieleeni. Alkuun hahmo vaikutti Weed-mangassa kiinnostavalta kapinallisuuksineen, mutta sen jäätyä siitä tuli vaan tylsä, kiltimpi kopio isästään. (Weed-sarja on muutenkin täynnä näitä mielikuvituksettomia isä-kopioita ja Orionin puolella näitä ulkonäön kierrätyksiä aletaan käyttää koko hahmokaartin kanssa.)

Projektia varten lueskellessani innostuin siitä, että Nobutora on alkujaan mangassa punainen brindle, kuten setänsä Akatora. Aika cool. Weed-animessahan hänet oli väritetty tylsän harmaaksi ja piirretty muutenkin vähän vasemmalla kädellä sen lyhyen ruutuajan, mitä hahmolla siinä oli.

Olen alustavasti suunnitellut Nobutoralle isompaa roolia Kai Densetsun tai Koga Densetsun myöhempiin osiin. Eräänä ideana, että hänestä tulisi jonkinlainen roolimalli veljensä Harutoran tyttärelle tämän jäädessä jostain syystä setänsä hoiviin.

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä haluaisin esitellä Shuran emon: harmaa norjanhirvikoira nimeltään Louhi. Hän on alkujaan suomalainen hirvikoira ja matkustanut omistajansa kanssa Japaniin metsätysreissulle. Louhi on saanut melko karmean arven silmäänsä hirven sarvesta. Silmä ei ole puhki, mutta katsoo arpisesta kuopastaan sen näköisenä, että naaras mieluummin peittää sen huivilla. Joskus harvoin hän saattaa poistaa huivin pelotellakseen vihollisiaan.

Metsästysreissulla Louhi tapasi Shuran tulevan isän Shingon, joka kuului Kurohabaki-klaaniin. Hän karkasi omistajiltaan, liittyi klaanin jäseneksi ja oppi siellä erilaisia ninjatekniikoita ajan saatossa. Shuran varttuessa hän alkoi kiinnittää huomiota silloisen johtajan, Shingon ja monien muiden soturien melko kyseenalaiseen toimintaan ja päätti häipyä tytär mukanaan. Tämä luonnollisesti suututti Kurohabakit ja nämä koettivat pitkän aikaa turhaan etsiä emoa ja tytärtä. Louhi ehätti kuitenkin menehtyä kivivyöryssä ennen kuin kohtasi kumppaniaan uudelleen.

~~

Louhesta ja Shurasta on todettava, että olen hieman vältellyt harmaa norjanhirvikoira -oc:eiden tekoa Gingaan. Tämä johtuu siitä, että minulla on jo vuosia ollut suunnitteilla oma Suomeen sijoittuva koiratarina, jossa on useampi "norjanharmaa" melko tärkeässä roolissa. Kyseinen tarina uhkaa kuitenkin tällä hetkellä jäädä pöytälaatikkotarinaksi ja idea Shurasta oli minusta sen verran siisti, että päätin nyt käyttää sitä. Ainakin omasta mielestäni Kagetoran veljet näyttävät siltä, että voisivat ihan hyvin olla osittain norjanharmaita, joskin enimmäkseen toki kaita.

Kai Densetsu Shuralle tulee todennäköisesti oma tieto-osio ja galleria Hopeisille Sivuille, mutta itse tarinan ajattelin julkaista Eläintarinakerho Pörrölle suunnitteilla olevassa, vain jäsenille näkyvässä fanitarinaosiossa.

Tulin tässä hiljattain piirrelleeksi hassuttelumielessä kuvat Akakabutosta koirana ja Hopeanuolesta karhuna. (Pinkkinuolessahan aikoinaan leikin näillä lajien muuttelemisilla hieman, muutellen hahmoja mm. kaniineiksi.)

Aihe alkoi mietityttää myös vakavammin: Voisivatko Hopeanuolen ja Akakabuton roolit olla tismalleen samat, vaikka heidän lajinsa vaihdettaisiin toisin päin?

Koko Hopeanuolen tarina lähtee liikkeelle siitä näkökulmasta, että Akakabuto-karhu on uhka ihmisille. Karhujen näkökulmasta katsottuna Akakabuto oli kieltämättä tavallisista karhuista poikkeava yksilö ja aiheutti ikävyyksiä myös niille. Toki Akakabuto myös piti oman lajinsa tai ainakin oman klaaninsa puolia rakentamalla vankkaa vuorilinnaa, jonne ihmisillä, villikoirilla, ulkopuolisilla karhuilla tai muilla pedoilla ei olisi pääsyä. Siellä ainakin Akakabuton oma perhe jälkipolvineen olisi saanut elellä rauhassa, vaikkei Akakabuton kova ja väkivaltainen hallitsemistyyli varmasti ollutkaan karhuille se kaikkein mieleisin. Akakabuto oli myös tietyllä tapaa edistyksellinen - tai sellaisen mielikuvan ainakin taistelu Madaraa vastaan antoi. Karhujen oli tavatonta ylipäätään liittoutua laumoihin, vaan reviirille tunkeutuneet muut karhut saatettiin jopa surmata. Akakabutolle oli kenties Goheen luodin vuoksi kehittynyt paitsi julmempi luonne, myös syvempi strategisempi äly? Jo ennen ampumista (Ginga Densetsu Riki -mangassa) Akakabuto toimii karhuille hieman epätyypillisesti mm. saalistamalla röyhkeästi ihmisten karjaa, jonka jälkeen kyläläiset kääntyvät Gohee-ukon puoleen.

Hopeanuolen sankaritarina alkaa siitä, että hän syntyy tiikeriraitaisena koiranpentuna luoden ihmisille toivoa päästä Akakabuton aiheuttamasta uhasta. Entä, jos hän syntyisikin tiikeriraitaisena karhunpentuna? Voisiko Hopeanuoli silti nousta tarinansa sankariksi ilman, että koko tarinan ihmisnäkökulma heitettäisiin roskakoppaan? Loppujen lopuksihan Hopeanuoli todella nousee kaikkien arvostamaksi luonteensa puolesta, johon kuuluvat rohkeus, kyky myötätuntoon ja hyvät johtajaominaisuudet. Päävihollisensa Akakabuton tavoin myös Hopeanuoli osoittaa strategista älykkyyttä ja tämä ilmenee jo hyvin nuorella iällä mm. ajoittaisella tottelemattomuudella Benin ja Rikin käskyjä kohtaan tilanteen niin vaatiessa. Mitä, jos karhut olisivatkin Akakabuton sijaan saaneet Hopeanuolen kaltaisen johtajan, jolla olisi toki ollut voimaa, mutta myös oikeudenmukaisuutta? Kuinka paljon karhu-Hopeanuolen tapa johtaa muita karhuja olisi loppujen lopuksi eronnut karhu-Akakabutosta? No, Hopeanuoli tuskin olisi ainakaan tappanut Harppuunakarhua muitta mutkitta.

Mutta olisiko Hopeanuoli-karhu ollut uhka ihmisille koirineen?

Kenties, jos nämä olisivat aiheutaneet uhkaa karhuille. Uskon, että Hopeanuoli olisi karhunakin puolustanut heikompiaan, pienempiä karhuja ja toisaalta vaatinut myös lajitovereiltaan moraalista ja oikeudenmukaista käytöstä. Koira-Hopeanuolihan raivostui nähtyään Johnin surmaavan karhunpentuja. Uskon, että karhu-Hopeanuolella olisi vastaavasti myötätuntoa koiria ja ihmisiä kohtaan ja hän todennäköisesti toimisi ensisijaisesti estääkseen ihmisten ja karhujen väliset konfliktit. Tilanteen eskaloituessa tappeluksi koira-Hopeanuoli ei kuitenkaan epäröinyt paljastaa hampaitaan karhuille, vaikka koirat tai ihmiset olisivatkin tilanteen saaneet aikaan. Tältä pohjalta voisin olettaa, että vastaavasti Hopeanuoli-karhu menisi väliin nähdessään ihmisten tai koirien yrittävän vahingoittaa toisia karhua, vaikka kyseinen karhu olisikin itse sen aiheuttanut hyökkäämällä näiden kimppuun. Harvinaislaatuisen hyvät taistelutaidot omaavana Hopeanuoli-karhu varmasti pystyisi ratkaisemaan nämä tilanteet karhujen hyväksi, mutta todennäköisesti säästäisi vihollisten henget, jos mahdollista. Kenties tämäntyyppiset tapaukset saisivat pikku hiljaa ihmiset ja koirat tajuamaan jättää Kaksoissolan karhut rauhaan?

Homma menee mielenkiintoiseksi, jos lisäämme mukaan kuvioihin Akakabuto-koiran. Hahmon säilyttäessä alkuperäisen luonteensa hän tuskin olisi koiranakaan mikään mukava tapaus. Kenties ihmisten toimesta kaltoin kohdeltu ja vihainen kulkukoira, joka alkaisi (hieman Rikin tapaan) koota ympärilleen vahvojen koirien armeijaa?

Akakabuto saattaisi koiranakin olla ihmisille uhka, mikä asettaisi rauhantahtoisen Hopeanuoli-karhun hyvin mielenkiintoiseen asemaan. Akakabuton koiralauma tuskin menestyisi kylässä, joten se joutuisi viimeistään kasvaessaan isommaksi vetäytymään vuorille, jolloin syntyisi vääjäämättä reviirikiista Hopeanuolen karhujen kanssa. Koirana Akakabuto tuskin voisi noin vain ottaa Kaksoissolaa itselleen, vaan saattaisi jopa päätyä käyttämään tukikohtanaan samaa kalliota kuin Ohun armeija Rikin johtaja-aikoina.

Ihmiset eivät tietenkään olisi mielissään voimakkaasta kulkukoirasta, joka hyökkäilisi ihmisten kimppuun ja tuskin olisi kovin armelias heidän koirilleenkaan - ei Akakabuto karhunakaan piitannut vieraista karhuista, kuten Harppuunakarhun osalta näimme. Saattaisi tulla tilanteita, joissa koira-Akakabuto laumoineen tai jokin sen osasto hyökkää metsällä, metsätöissä tai laskettelemassa olevien ihmisten kimppuun ja karhu-Hopeanuoli rientäisi hätiin. Kenties ihmiset alkaisivat tämän myötä pitämään Hopeanuolen komennossa olevista Kaksoissolan karhuista? Voisiko tilanne kääntyä niin hurjasti päälaelleen?

Toki kiinnostavaa pohtia myös mahdollisuutta, jos Akakabuto olisikin vain harvinaisen kovapäinen metsästyskoira - vaikkapa Goheen karhukoira. Tällöin joudumme joko
a) hylkäämään ihmisnäkökulman pitääksemme Hopeanuolen edelleen hyviksenä, tai
b) tekemään Akakabutosta pääsankarin, tai
c) unohtamaan koko perinteisen hyvis-pahis -asetelman ja näkemään hahmot tarinassa hieman moniulotteisempina.

Akakabuto voisi olla ristiriitainen anitsankari-päähenkilö, joka kärsii saamastaan aivovammasta (luodin sijaan kyseessä voisi olla vaikka silmän puhkaissut pitkä karhun kynsi, joka aiheutti samankaltaisen keskushermostovaurion tehden hänestä levottoman ja agressiivisen, sekä vaikuttaen koiran kokoon merkittävästi?) Tarinassa seuraisimme hänen kamppailuaan omia sisäisiä demoneitaan vastaan ja toisaalla taas hyvää tahtovan, ihmisten väärinymmärtämän Hopeanuoli-karhun taistelua Kaksoissolan karhujen rauhallisen elämän puolesta. Goheelle voisi kenties herätä ristiriitaisia ajatuksia aina vain hullummaksi muuttuvasta koirastaan. Akakabuto saattaisi jopa raivopäissään purra isäntäänsä tai aiheuttaa muuten tämän loukkaantumisen?

Spekulaatioita voi mutkistaa lisäämällä mukaan kuvioihin muitakin hahmoja, vaikkapa Akakabuton hoiviinsa ottavan Daisuken tai Kaksoissolaa alkuun määrätietoisesti hallitsevan Riki-karhun, jonka pentu Hopeanuoli-karhu olisi. Toki voimme myös pitää muut tarinan karhu- ja koirahahmot alkuperäisissä rooleissaan ja pohtia, miten tarina olisi mennyt, jos Akakabuto-koira olisikin ollut Rikin pentu, karannut ihmisiltä, liittynyt villikoiriin, yms.? Jotenkin epäilisin, että esimerkiksi Sniper olisi saanut aika kovaa kyytiä ja Akakabuto olisi hyvinkin saattanut jo heti alkuun pyrkiä ottamaan tai ottanut lauman itselleen - ehkä jopa surmannut Rikin?

Mitä luulette, olisivatko lajien roolit kääntyneet päälaelleen, jos Hopeanuoli olisi ollut karhu ja Akakabuto koira? Vai olisiko Akakabuto-koira ollut tarinan urhea sankari?

Kävimme Harrastusseura Revontulen porukalla katsomassa Hopeauoli-musikaalin ensi-illassa Hopeatorin jälkeen. Siitä on tosiaan jo tovi vierähtänyt ja kenties olisi aika pureutua omiin tuumailuihini musikaalista.

Musikaalin ensimmäinen osa Ystävyyden siteet tulee DVD:lle 9. joulukuuta eli reilun viikon kuluttua. Päästyäni katsomaan sen uudestaan teen varmasti vielä lisäanalyyseja. Tämä artikkeli on nyt sen pohjalta, mitä muistan ensi-illasta.

Halusin tai en, vertaan tätä teosta väkisinkin suomalaisfanien tekemiin Hopeanuoli-musikaaleihin, sekä Weed-musikaaliin, jossa olin mukana itsekin. Rehellisesti sanottuna pidän enemmän näistä suomalaisista faniproduktioista, koska niissä oli käytetty alkuperäistä Ginga-animeista tuttua musiikkia ja ne olivat huomattavasti uskollisempia alkuperäisteokselle. Toki Japanin musikaali toi virkistävää uutta näkökulmaa moniin hahmoihin. Eräs isoimmista plussista on Hyenan isompi ja aavistuksen miehekkäämpi rooli alkuperäistarinaan verrattuna. Goheen sijoittaminen kertojan rooliin oli myös mainio veto.

Hiroki Sana Hopeanuolen roolissa

Pidin musikaalin asuja pääasiassa onnistuneina sikäli, että hahmot olivat helposti tunnistettavissa. Näyttelijät vetivät roolinsa pääasiassa hyvin, joskin ajoittain häiritsi, miksi Riki esitettiin niin pelokkaana mahtipointtisen alkukappaleen aikana. Samoin Hopeanuolen hahmolta olisin ajoittain kaivannut sitä rohkeaa ja pelotonta karhukoiran luontoa. Toki on hienoa, että sankareihin tuodaan ripaus inhimillisyyttä, mutta voisi sitä ilmentää muillakin tavoin kuin pelokkuudella.

Musiikki oli komean kuuloista, muttei vedä vertoja alkuperäisille Ginga-biiseille. Minusta hieman huono veto lähteä tekemään koko joukko uusia kappaleita sen sijaan, että olisi ammennettu GNG-animen upeita kappaleita ja kenties tehty niistä uusia versioita. En tiedä sitten, vetoaako tämä musiikki japanilaiseen yleisöön. Omaan korvaani monet kappaleet olivat vähän kummallisia, enkä yleensä kuuntele tämäntyylistä musiikkia. (Haha, se olisikin, kun tehtäisiin Hopeanuoli-musikaalista joku raskaan suomimetallin versio!) On musiikissa silti hetkensä ja se on paikoitellen tunnelmallista ja liikuttavaa. Mieleenpainuvimpina trailerissakin kuultu Akakabuton ja Rikin taistelusta kertova Tatakainomonogatari ja Johnin biisi GSD (German Shepherd Dog). Jälkimmäinen oli tosin esityksessä ehkä enemmän hämmentävä kuin vaikuttava. Ihan menevä biisi kuitenkin.

Monien muiden tavoin olin minäkin harmissani, kun se tarinan ainoa naishahmo eli Cross oli jätetty kokonaan pois. Tässä ennen artikkelin kirjoittamista vilkaisin Future Filmin julkaiseman trailerin musikaalin toisesta osasta. Siinä Benin kanssa nähtävä valkoinen koirahahmo vaikuttaa siltä, että voisi hyvinkin olla Cross:

Jään mielenkiinnolla odottamaan, millainen sisääntulo ja rooli hänelle on kirjoitettu. Pidän peukkuja sen puolesta, että Crossilla olisi alkuperäistarinaa parempi rooli, kun kerran muitakin muutoksia on tarinaan tehty. Trailerissa esitellään myös muutama muu hahmo, jotka tulevat esiintymään kakkososassa. Mm. Benizakura, Kisaragi ja Bill.

Ensimmäisessä osassa omituisesti poissaolollaan loistanut Sniper nähdään myös toisessa osassa. Hyvä juttu, tuntui omituiselta katsoa Hyenaa juonimassa yksinään. Ei sillä, oli hauska päästä näkemään enemmän esimerkiksi Hyenan ja Smithin vuorovaikutusta.

Pidin kovasti tavasta, jolla Gohee oli toteutettu. Hän on muutenkin yksi suosikkihahmoistani Gingassa.

Sen sijaan toinen puuttumaan jäänyt erittäin merkittävä hahmo, nimittäin Daisuke, loistaa edelleen poissaolollaan. Ymmärrän toki, että musikaalista joudutaan karsimaan sisältöä, eikä Daisuke ollut Suomenkaan Hopeanuoli-musikaalissa. Siinä tosin ohitettiin koko Hopeanuolen pentuaika, joten Daisuken poisjäänti tuntui luontevammalta. Japanin versiossa tämä osuus tarinasta viedään läpi Goheen ja Johnin voimalla, mikä oli hieman omituisen tuntuinen veto.

Kakkososan traileri oli varsin vaikuttava ja odotan innolla sen näkemistä. Varmasti menen katsomaan, jos siitä tulee elokuvanäytös. Ykkösosassa Akakabuto oli toteutettu hieman jännästi lavaste-elementeillä, mutta toisessa osassa myös karhulla on varsin elävästi rooliinsa asettuva näyttelijä.

Ajoittain näyttelijät liikkuvat lavalla koiramaisemmin, ajoittain ihmisten tapaan

Hopeanuoli-musikaalista on kirjoitettu muutama arvostelu, osa aika kriittiseen sävyyn. Innokkain taisi olla Seiskan artikkeli, jonka kirjoittaja vaikuttaisi nuorena katsoneen Hopeanuolensa. Hesarin väsyneestä artikkelista sen sijaan tuli olo, ettei sen kirjoittaja ollut edes katsonut koko musikaalia. Myös Episodi ruoti musikaalia melko ala-arvoisin sanakääntein.

Mielestäni tätä musikaalia arvioidessa tulisi pitää mielessä, että se on tehty japanilaiselle kohdeyleisölle. En itse ole katsonut muita japanilaisia musikaaleja niin en osaa arvioida, millä tavoin niiden tyyli eroaa länsimaisista yleisellä tasolla. Ja mitä tulee Episodin esittämään väitteeseen pienestä rajatusta yleisöstä niin pakko huomauttaa, että Animeconissa suomalainen Hopeanuoli-musikaali veti kevyesti pääsalin täyteen. En itse puhuisi mikromarkkinoista.

En myöskään allekirjoita Episodin artikkelissa esitettyä näkemystä, että Hopeanuoli-anime pitäisi tuntea tarkoin tätä musikaalia katsoessa. Musikaalin juoni näet poikkeaa sen verran melko paljon alkuperäisestä tarinankulusta, että ainakin omalta kohdaltani koin alkuperäisteoksen tarkan tuntemuksen olleen musikaalia katsoessa enemmänkin rasite kuin etu. Se on lienee kuitenkin totta, että tätä menevät katsomaan nimenomaan Ginga-fanit.

Kaikki löytämäni artikkelit tuntuisivat harmillisesti enemmän referoivan alkuperäistä Hopeanuoli-tarinaa taustatietona kuin analysoivan itse musikaalia. Jään nyt odottelemaan, että pääsen katsomaan musikaalin DVD:ltä ja suorittamaan Japanin musikaalista vielä tarkemman analyysin!

Tässä viime päivät ovat kuluneet järjestellessä Hopeanuoleen liittyvää tapahtumaa nimeltä Hopeatori, 12.8. koittaa japanilaisen Hopeanuoli-musikaalin ensi-ilta Suomen elokuvateattereissa. Sen kunniaksi päätimme järjestää Harrastusseura Revontulen Eläintarinakerho Pörrön voimin pienen tapahtuman, jonne Ginga-fanit voivat kokoontua juhlistamaan tätä merkkipäivää. Eipä ole aiemmin Hopeanuolta suomalaisissa leffateattereissa nähty!

Piirsimme Jokuran kanssa yhteistyönä Pörrön maskotti Scutin ja Hopeanuolen läppäämään tassuja toisiaan samalla tapahtuman kunniaksi hiukan cosplayaten.

On ollut virkistävää puuhata pitkästä aikaa Gingan parissa jotain. Olin todella iloinen siitä, miten hyvin mukaan kysytyt tahot lähtivät mukaan. Paikalla on Suomen Hopeanuoli-fanit ry pöytineen ja Pörrön pöytään tulee myyntiin Ginga-tuotteita Urumilta, Sangatsu Mangalta, SaQe Artilta ja Kaaoksen Korpilta. Pieni osuus myynnistä menee Pörröconin ja Harrastusseura Revontulen toimintaan ja loput näille yrityksille ja taiteilijoille itselleen. Hopeanuoli-faniyhdistys toki pitää oman pöytänsä myynnit.

Yllätyin vähän, miten paljon hommaa tällaisen pikku tapahtuman järjestäminen vaatii. Yhteistyötahojen kanssa piti organisoida tuotteiden lähetykset, Helsingin kaupungilta hakea tapahtumaluvat ja vieläpä metsästää pöydät vuokralle, sekä organisoida niiden ja muun tavaran kuljetus paikan päälle. Kaikeksi huipuksi järjestäjäporukkamme meinasi jäädä ilman musikaalin lippuja, kun Tennispalatsin näytös näytti tovin aikaa loppuunmyydyltä. Onneksi lippuja kuitenkin sai vielä.

Olen silti tosi iloinen, että homma lähti pyörimään ja aikataulut on nyt saatu lyötyä lukkoon. Nyt vielä sormet ja varpaat ristiin hyvän sään puolesta. Sekä tietenkin, että Ginga-fanit löytävät Hopeatorille! Toki tässä on myös hyvä paikka satunnaisille ohikulkijoille tutustua Pörröön ja Suomen Hopeanuoli-faneihin. Varmasti on niitäkin, jotka muistavat Hopeanuolen nuoruudestaan, vaikkei sarja nyt aikuisiällä mitään isoa osaa elämässä näyttelisikään.

Itse musikaalia odottelen suurella mielenkiinnolla. Iloisen tapahtumapäivän päätteeksi laitamme kimpsut ja kampsut kasaan tuntia ennen näytöstä ja menemme itsekin katsomaan sen. Tämän jälkeen suunnitelmissa on oman porukan jälkianalyysit ja mukavaa hengailua, sekä seuraavana päivänä Harrastusseura Revontulen vuosikokous. Ja toki samalla hauska tapahtumaviikonloppu kavereiden kanssa.

Kerroin edellisessä artikkelissa piirrelleeni viime päivinä Koga Densetsuun liittyen. Kaksi muuta piirrosta koskevat Yoru-sarjan jatko-osaa, jossa Yoru ja Suigin ovat aikuisia. Sen päähenkilönä on Yorun adoptoima hybridikarhu Takuma, joka on itse asiassa Monsoonin pentu. Jo on aikakin, että Akakabuton suku pääsee loistamaan hyvisten puolella!

"Tekniikan nimi on Raikaken!"

Yoru kouluttaa shinobitaitonsa sekä omille pennuilleen, että adoptoimilleen hybridikarhuille. Etualalla naaraspentu Tamiko, taustalla Takuma, sekä Yorun ja Yukimuran pennut. Yläoksalla makaava Shiori on pennuista toisiksi vanhin. Tällä Yorun tyttärellä näkyy hauskasti sekä pentujen isän Yukimuran, että heidän isoisänsä Smithin piirteet. Aikuisena Shiori saa myös jokusen arven päähänsä.

Vanha piirrokseni Shiorista aikuisena. Ajattelisin hahmon omaavan hiukan samanlaista karismaa kuin Jouji.

Oikeassa alakulmassa näkyy Shiorin isosisko Sumiko, pentueen vanhin. Hänellä on puolipystyt korvat ja musta Koga-harja, mutta muuten samankaltainen väritys kuin Yukimuralla.

Vanha piirros Sumikosta

Sumikon vieressä istuu siskosten pikkuveli Susumu. Hän muistuttaa melko paljon Kurojakia ulkonäöltään, mutta omaa kirkkaanoranssin harjan. Ja kyllä, päätin, että pesueen urokset ovat tällä kertaa ne pahnanpohjimmaiset, kun Gingassa se tuppaa muuten aina menemään toisin päin!

Vanha piirros Susumusta.

Viereisellä oksalla keikkuu sitten pentueen nuorin, Taro. Hän muistuttaa melko paljon akitaa, mutta turkin väri on sama kirkkaanpunainen kuin Kogilla Hopeanuoli-animessa.

Vanha piirros Tarosta.

Sisarusten kanssa samassa puussa oleva karhunpentu on tosiaan Tamikon veli, Monsoonin poika ja Akakabuton lapsenlapsi Takuma. Apinoita vastaan käydyn sodan myötä vihollisuuksista pelkän lajin perusteella tarpeekseen saanut Yoru päätti adoptoida tämän orvoiksi jääneet pennut Suiginin surmattua sisarusten hybridikarhuemon. Suigin kauhistui ensin, mutta ajan myötä hyväksyi asian pitkin hampain.

Suigin muuten menetti silmänsä kyseisessä taistelussa. Sattumalta sisarukset törmäsivät Blanken entiseen emäntään, joka parsi verta vuotavan kovan onnen soturin kasvot takaisin kasaan hieman karkein pistoin ja hoiti Suiginia mökissään, kunnes tämä oli toipunut.

Suigin ja isommaksi kasvanut Takuma saapuvat Ohuun ja pelästyttävät Weedin. "Mitä nyt? Eikö ylipäällikön isosisko saakaan asiaankuuluvaa tervehdystä?"

Myöhemmin nuoret shinobikarhut osallistuvat sotaan Ohua uhkaavaa jumalkeisarinna Theiaa vastaan antaen aikamoisen lisävoiman koira-armeijalle! Täysikasvuisena Takuma on samaa kokoluokkaa kuin isänsä Monsoon ja isoisänsä Akakabuto. (Kuvassa Takuma lienee teini-iässä. :'D)

Orion-sarjan alkutapahtumissa Suigin loukkaantuu tulivuoren purkauksessa jäätyään maanvyörymään. Takuma ja Tamiko pelastavat hänet ja pakenevat yhdessä koirasisarustensa kanssa Kurohabakia Sahaliniin. Vaikeuksien myötä tämä omituinen villikoirista ja hybridikarhuista muodostuva poppoo onnistuu saamaan rauhan Sahalinissa elävien sotakoirien ja hybridikarhujen välille. Takumasta tulee Maximin seuraaja tämän erikoisen yhteisön marsalkkana.

Myöhemmin Orion joutuu pyytämään Takumalta apua, kun Suiginin kieroon kasvanut tytär Kiba hyökkää Ohuun. Odotan todella, että pääsen työstämään tätä Koga Densetsu -saagan viimeistä osaa, jossa asetelmat kääntyvät päälaelleen: legendaariseen karhukoirasukuun syntynyt valkea narttu onkin häijy pahis ja Akakabuton jälkeläinen tarinan sankari!