maanantai, 26. elokuu 2019

Kuka pelkää vahvinta narttua?

Ginga: The Last Warsin suomijulkaisu on edennyt osaan 4. Kirjoitin aiemmin sarjan ensimmäisestä osasta ja nyt pureudun osiin 2-4. On ollut tarkoitus päivitellä näistä jo aiemmin, mutta suoraan sanottuna minulla alkoi mennä taas vaihteeksi maku Gingaan näitä lukiessani...

LW2_4.jpg

Tarinan pääjuoni etenee: Akakabuton pojan Monsoonin johtamat karhut ovat saaneet Ohun valtaansa. Gin ja Weed makaavat haavoittuneina hoidossa, muu upseeristo on hajallaan tai kuollut. Melko moni on karhujen vankina odottamassa pääsyä niiden ateriaksi. Nuorin polvi kerää uutta Ohun armeijaa kokoon Orionin ja Siriuksen johdolla.

Vaikken ole Orionia jaksanut ihan kokonaan lukea, tuntui kivalta nähdä siinä seikkailleet pennut aikuisiksi varttuneina. Pelkään kuitenkin kovasti, että intoni lukea Last Wars loppuun saattaa hiipua samasta syystä kuin Orioninkin lukeminen.

Ja se syy on narttujen rooli tarinassa.

LW2_4_A.jpg

Tässä kohtaa pokkarissa 2 lässähti fiilis aika tavalla. Kyrvälläkö ne niitä karhuja lähtevät hakkaamaan?

Nyt, kun kuvia ottaessani (pahoittelen muuten sysipaskaa kännykkälaatua, skannerini hajosi joitain kuukausia sitten) luin kohtauksen uudelleen ja sivumennen huvitti Orionin reaktio: se ei osaa kuin möllöttää tuossa. Joka tapauksessa, Lydian kuoltua yrittäessään pelastaa jo kuollutta pentuaan olisi ollut virkistävää saada seuraavan polven narttusoturi mukaan. Mutta kun ei. Ei sillä, että tämä olisi yllättänyt: Bellahan jätettiin tökerösti sivuun jo Orionissa, vaikka ihan samat karhukoiran geenit hänellä pitäisi olla kuin veljilläänkin. Ei ole tämän takia inspannut lukea Orionia loppuun saakka, väsähdin jossain ennen osaa 20.

Tässä kuussa ilmestynyt neljäs pokkari antoi hetkisen vähän kunniaa nartuillekin, kunnes aloin miettimään...

LW2_4_B.jpg

LW2_4_C.jpg

Onko loppujen lopuksi kovinkaan vaikuttavaa, jos "Ohun armeijan vahvin narttu" pystyy pieksemään taistelukyvyttömän nössön? Anteeksi, mutta minun on muutenkin hiukan hankala mieltää Crossia erityisen hyväksi soturiksi. GNG:ssä hänet nähtiin taistelemassa lähinnä Chuutoraa vastaan ja senkin taistelun Cross hävisi.

Lydiaa pidin niin taitotasonsa kuin asenteensa puolesta paljon Crossia pätevämpänä soturina, mutta Last Warseissa tämä mainitaan ärsyttävästi vain "Jeromen vaimona, joka kuoli suojellessaan pentujaan". Vittu mitä paskaa.

LW2_4_G.jpgOn selvää, että urokset ovat tämänkin tarinan keskiössä. Se pitää vaan niellä, jos meinaa tätä tarinaa lukea eteenpäin. Toisaalta, ei se ole Gingassa mikään uusi juttu, mutta... Saa joskus miettimään, miksi edes fanitan koko sarjaa.

No, pidän koirista ja toiminnasta. Tässä suhteessa ei ole Gingan voittanutta. Ja kaipa tässä kohtaa voidaan puhua rakkaudesta lajiin. Ginga-fanitoiminta sun muu kuitenkin muodostaa aika ison osan omaa elämää ja identiteettiä. Ilman sitä jäisin kai vähän tyhjän päälle. Tiedä sitten, onko se merkki siitä, että pitäisi nimenomaan tehdä vaihteeksi jotain muuta, mutta... En haluaisi olla niin pikkumainen, että alan tällaisen takia vihata rakasta vanhaa fanituskohdetta. Ainahan voi kirjoitella fanitarinoita, joissa on kovia narttusotureita.

Ginga: The Last Warsissa harmittaa vähän toinenkin asia ja se on karhujen rooli juonessa. Nyt tässä neljännessä osassa saatiin vähän esimakua eräästä melko suureksi teemaksi tarinassa muodostuvasta asiasta - Siriuksen myötätunnosta karhuja kohtaan. Itse henkilökohtaisesti pidän tästä Siriuksen radikaalista ajattelutavasta, vaikka se tavallaan vetää entistä överimmäksi veljesten isän harrastaman jeesustelun ja pahisten armahtamisen.

Tältä ajatukselta, että karhut eivät loppupeleissä olisikaan pahoja, viedään kuitenkin tehokkaasti pohja. Muunmuassa Bobin kokemien julmuuksien ja vangeiksi jääneiden sotureiden kohtelulla osoitetaan, että karhuja kohtaan koettu myötätunto on väärin. Minusta olisi paljon mielenkiintoisempaa, jos Monsoon ei olisikaan oikeasti kieroutunut paskiainen, vaan nimenomaa väärinymmärretty, koska on karhu. Se tekisi tarinasta tietyllä tapaa paljon opettavaisemman.

LW2_4_E.jpgNyt tarinan opetuksena tuntuu olevan, että yritykset ymmärtää erilaisuutta ovat vain typerää sinisilmäisyyttä. Mielestäni Siriuksen puheet koston kierteen katkaisemisesta ansaitsisivat saada vähän toisenlaisen roolin tarinassa.

Myös Weedillä liika myötätuntoisuus toisinaan kostautui, kun hänen armahtamansa viholliset jatkoivatkin juonittelua. Toisaalta sen kautta saatiin uskollisiakin tovereita, kuten esimerkiksi näissäkin osissa taidoillaan loistava Rocket. Ellei itse pääpiru Monsoonista olekaan parantamaan tapojaan niin olisiko Siriuksen myötätunnolla mahdollista saada edes jostain rivikarhusta Ohun liittolainen? Ainakin Bob karhujen kieltä osaavana antaisi tähän mahdollisuuden.

Veikkaan kuitenkin, että joudun tyytymään tämänkin toiveen toteutumiseen lähinnä omassa fanitarinassani.

Yhtenä kivana sivuseikkana pitää muuten mainita Chuutoran kaatuneet pojat, joita muisteltiin ohimennen Rocketin, Kyoshiron ja Kenin päätyessä samalle luolalle, jonne Ohua Hougenilta puolustanut joukko vetäytyi. Kai-veljesten ruumiit olivat yhä luolassa ja Ken esitteli ne asiaa ihmetelleille Kyoshirolle ja Rocketille.

Pidin myös siitä, ettei Siriuksesta ja Orionista tehty automaattisesti uuden armeijan lapsijohtajia, vaan Unsai viisaampana toimii armeijan komentajana. Tosin loppua kohden pedattiin vähän asetelmaa, joka johtanee siihen, että Orion kärsimättömänä lähtee omin päin perseilemään ja pahimmillaan tapattaa sotilaita harkitsemattomuudellaan. Kyseinen asetelma tuo mieleeni sen, kun Kyoshiro jätettiin Weedin toimesta pois tiedusteluryhmästä ja tämä lähti omin päin soluttautumaan Hougenin joukkoon - mikä animen puolella johti lopulta Ginin pelastumiseen.

En ole lukenut sarjan spoilereita kovin tarkkaan, joten en tiedä, miten tässä tällä kertaa käy.

LW2_4_H.jpg

Joka tapauksessa, ei ehkä fiksuin mahdollinen veto Unsailta lähteä itse muiden tiedusteluryhmien kanssa ja jättää kärsimättömälle Orionille armeijan komento siksi aikaa.

Huomasin tässä kohtaa pitävän Siriuksen harkitsevaisuudesta, kun tämä kysyi Unsailta neuvoa, eikä ollut heti päsmäröimässä omine ajatuksineen. Tämä luonnetyyppi toimii hyvin rämäpäisen ja äkkipikaisen Orionin rinnalla - ainakin, jos siitä on oikeasti hyötyä tarinassa, eikä päädytä siihen, että Orionin tyyli toimia harkitsemattomasti johtaakin aina lopulta parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen.

LW2_4_F.jpgMukaan saatiin myös mielenkiintoinen elementti tarinaan, kun Kogien Vanhin antoi Kyoshirolle tehtäväksi viedä sanaa muille, että karhut olisivat parhaiten lyötävissä käyttämällä ihmisten aseita, kuten Kurojakin aikanaan käyttämää sirppiä.

Sinänsä kyllä vähän hassua, ettei perinteinen Battouga enää kaadakaan karhuja, kuten ennen. Toisaalta, ei tuo sirppikään mikään uusi keksintö ole: taistelussa Madaraa vastaan käytettiin samaa ideaa ja Gin kaatoi karhun lopulta iskemällä terävän puuseipään karhun kitalaesta läpi.

Kyoshiron pakomatka tämän ajatuksen eteenpäinviejänä olisi katkennut lyhyeen ilman Bobin ja Rocketin väliintuloa. Jään kyllä mielenkiinnolla odottelemaan, millaiseksi Bobin rooli tarinassa kehittyy.

Kyoshirossakin nähtiin uusia puolia, kun tämä ei yllättäen kyennyt peloltaan toimimaan katsellessaan, miten Monsoonin karhut söivät taistelutoverin ruumista. Kenties Kyoshirokin alkaa pikku hiljaa hieman viisastua ja muuttua harkitsevaisemmaksi? Samaa ei voi sanoa luonnetyypiltään samanlaisesta Kurotorasta, jossa tuntuu riittävän vielä vanhana kääkkänäkin uhoa rasittavuuteen asti.

Huolimatta siitä, että Kurotora on aina ollut yksi lempihahmoistani, alkoi neljättä Last Warsia lukiessa tuntua siltä, että tuokin veteraani olisi jo korkea aika laskea haudan lepoon. Noin yleensä tuntuu välistä vähän väärältä, kun herää ajatus, että vanhimpien Ohun soturien olisi aika kaatua tarinassa joko taistellen tai ihan vanhuuttaan. Gininkin pudotessa rotkoon Monsoonin iskemättä oli ensimmäinen ajatukseni silleen "jes, vihdoin!" Tuntuu aika kamalalta toivoa omien lempihahmojensa kuolemaa. Toisaalta, kaikkein rasittavin superpappa on Akame, joka nyt ei ole koskaan mikään suosikkihahmoni ollutkaan.

Laskujeni mukaan nuo rupeavat olemaan iältään jotain 30-vuotiaita, mikä on koiralle aika luonnotonta. Sääli myös Hiroa, jonka olisin ennemmin nähnyt seuraavan pentujensa kasvua aikuisiksi. Hittoako sen piti mennä jonkun ikälopun vaarin takia kuolemaan?! Olkoon Gin miten legendaarinen hyvänsä.

keskiviikko, 7. elokuu 2019

Insta- ja Facelive tänään klo 17

liveklo17.jpg

Pidän tänään yhdessä Tinan kanssa Suomen Hopeanuoli-fanit ry:n somekanavissa livelähetystä klo 17 alkaen, aiheena mm. vasta alkanut Jäsenyys puoleen hintaan -erikoiskampanja ja muuta ajankohtaista Hopeanuoli-faniyhdistyksestä. Tervetuloa seuraamaan! :)

Lähetys on samanaikaisesti sekä yhdistyksen Facebookissa, että Instagramissa. Suosittelen jälkimmäistä, mikäli molemmat löytyvät. (Facebookin puoli luultavasti kuvaillaan meikäläisen kännykällä, mikä ei ole mikään maailman laadukkain kapine. XD)

maanantai, 29. heinäkuu 2019

Jäsenpostin kehityskaari

Käsiteltyäni edellisessä postauksessa uusinta Jäsenpostia päätin nyt ottaa tarkasteluun Jäsenpostin kautta aikain - vuodesta 2015 tähän päivään. Olen koko matkan toiminut Jäsenpostin taittajana - lukuunottamatta, että Detrah teki alkujaan vuoden 2017 puolella Jäsenpostiin 6 hienonnäköisen taiton, mutta se ei harmi kyllä koskaan nähnyt päivänvaloa. Syynä, ettei Jäsenpostilla tuossa tilanteessa ollut ketään vastuuhenkilöä viemässä asiaa loppuun saakka. Lopulta päädyin itse taittamaan kuudennen Jäsenpostin seuraavana vuonna. Vähän sääli, koska Detrahin tekemä taitto oli silmiä hivelevän nättiä jälkeä.

japo_Detrah.jpg

Mutta palataampa Jäsenpostin juurille. Vuonna 2015 alettiin miettiä, että yhdistyksen olisi syytä antaa kuulua itsestään myös jäsenlehden julkaisuajankohtien ulkopuolella. Koettiin myös hyväksi, että jäsenmaksuohjeet lähetettäisiin postissa kotiin, koska tuntui, ettei moni osannut niitä foorumilta kaivaa ja sähköpostitkaan eivät välttämättä aina mene perille tai tule luetuiksi.

Ensi alkuun Jäsenposti oli itse tulostettava mustavalkoinen vähän sanomalehdeltä pyrkimään näyttävä. Käytin sen taittamiseen tuolloin Scribusta, mutta siirryin myöhemmin Gimpiin, koska Scribuksen vanha versio oli aika kömpelö. (Tähdenlentohan taitetaan ammattimaisesti Adope InDesingilla.)

japo_01.jpg

Täytyy sanoa, että oli hyvin eeppinen tunne päätyä pitkästä aikaa näkemään näitä ensimmäisiä vanhoja jäsenposteja, kun rupesin niitä tuossa itselleni talteen keräämään. Kaikki Jäsenpostithan ovat jäsenten luettavissa yhdistyksen sivuilta. (Valikon kohta Jäsenille ja sieltä pudotusvalikosta kohta Jäsenposti.)

japo_02.jpg

Jäsenposti sai hieman lisäilmettä, kun tylsänharmaa otsikkopalkki sai yhdistyksen tuolloisen virallisen valokuvaajan Tesshin10000:n ottaman alppivalokuvan taustakseen. Myös Jäsenpostin nimi ja maskotti-Gin, yhdistyksen logo ja ilmestymispäivä hakivat paikkaansa.

japo_03.jpg

Tältä siis näyttivät kolme ensimmäistä jäsenpostia. Scribukseen ei jostain syystä saanut kaikkia fontteja käyttöön ja se oli hyvin kömpelö. En muista, lakkasiko koko ohjelma lopulta pyörimästä koneellani, mutta joka tapauksessa vuoden 2016 viimeiseen numeroon siirryin käyttämään Gimpiä. Tuolloin päätin myös luopua mustavalkoisuudesta, koska sain koulussa tehtyä väritulosteita hyvin edulliseen hintaan. Vähän kikkailua se vihkotaitto kotikonstein kyllä vaati, mutta sain kuin sainkin tehtyä Jäsenpostin seuraavat numerot koulun printterillä.

japo_04.jpg

Uudistuksen myötä Jäsenpostiin liitettiin myös TukiExtra, joka menee vain yhdistyksen tukijäsenille. Tuossa kohtaa oli myös tuo Jäsenpostin maskottihahmonen vielä mukana. Rehellisesti sanottuna olin unohtanut sen olemassaolon. Pitää katsoa, jos ottaisin sen taas seuraavassa numerossa käyttöön...

japo_042.jpg

Jäsenposti myös vaihtui koosta A4 kokoon A5 eli samankokoiseksi kuin Tähdenlento. Fonttina toimi Fjalla One, joka on Gingaconin ulkoasussa käytössä ja otsikoina yhdistyksen logon Bolide-fonttia hieman muistuttava Forte. Pidemmän päälle totesin molemmat huonoiksi Jäsenpostiin ja lähdin kehittelemään Jäsenpostille ihan omaa ulkoasua.

japo_05.jpg

Vuoden 2017 ensimmäinen Jäsenposti Fjallen tekemän kansikuvan kera. Noudatti vielä edellisestä tuttua ulkoasua.

japo_052.jpg

Jäsenposti uutisoi ajankohtaisia yhdistyksen asioita, kuten miittejä, tapahtumia, Tähdenlennon teemoja ja Gingaconin asioita. Jäsenposteja selaamalla huomaa kivasti myös, että eloa ja ohjelmaa on tässä vuosien varrella ollut loppupeleissä ihan mukavasti. Pidän kovasti tuon sivun taitosta, joskin musta teksti ei ihan toimi tuossa keskikohdassa.

japo_06.jpg

Vuoden 2018 ensimmäisessä numerossa otettiin sitten uudenlaiset fontit käyttöön. Kansi on Kurokin käsialaa. Itse pidin kovasti tuosta otsikkotekstistä. En oikein edes muista, miksi siitä tuli luovuttua. Onhan se näyttävä ja koristeellinen, mutta kuitenkin selkeä.

japo_062.jpg

Melkeimpä tätä katsoessa tekee mieli ottaa tuo kyseinen fontti takaisin käyttöön ainakin osaan Jäsenpostia.

Tämä numero painettiin vahingossa kokoon A4 jonkin viestintäkatkoksen takia, mutta ei se loppupeleissä tainnut kauheasti haitata...

Vuodesta 2018 Jäsenpostit on painettu painotalossa, mikä on helpottanut kovasti omaa elämääni ja tätä nykyä on vähän pakkokin, kun olen siirtynyt koulusta työelämään ja en pääse enää tulostelemaan

japo_07.jpg

Tämän vuoden ensimmäisen Jäsenpostin kannessa komeili Fjallen piirtämä Gin, TukiExtran puolella Naran taiteilema upea Riki. Keksin lisätä maininnan TukiExtrasta kanteen ajatuksena houkutella tavallisia jäseniä harkitsemaan tukijäsenyyttä. Nythän sama on tehty myös Laumalaisen kohdalla, ajatuksena houkutella porukkaa mukaan aktiivitoimintaan.

Uutta aiempaan oli myös toimituksen maininta nimimerkeillä kannessa. Vähän vastaavaahan oli ensimmäisissä posteissa, joskin siellä tekijät mainittiin ihan oikealla nimellään.

japo_072.jpg

Muutin sisustan myös kaksipalstaiseksi (Tähdenlennon tapaan) ja se on mielestäni ollut ihan toimiva ratkaisu. Pyrin myös pitämään palstojen tekstit tasattuina, mutta välillä se on vähän haastavaa, koska Gimpin tekstityökalu välillä omituisesti syö osan reunakirjaimista, kuten alimmasta oikeanpuoleisesta tekstikappaleesta on nähtävissä.

japo_08.jpg

Toisessakin tämänvuotisessa kannessa komeilee Fjallen piirros, Gingaconin maskotti Ketku nimittäin. TukiExtrassa poseeraa yhdistyksen nykyisen virallisen valokuvaajan, DuskWolffin kuvaama Tina ja Laumalaisessa on SHL:n taiteilema hauska kuva Pink Dragonista ja Red Bullista.

Mielenkiintoista kehityskaarta on siis nähtävissä niin sisällöissä kuin ulkoasussakin. Saa nähdä, millainen vuoden 2019 viimeisestä Jäsenpostista tulee, iskeekö tämän tekemisen myötä himo palata vanhaan tai tuleeko käytettyä matkan varrella nähtyjä hyviä ideoita?

japo_082.jpg

Otan myös mieluusti palautetta ja kehitysideoita vastaan Jäsenpostin kehittämisessä. Tämä on tällä hetkellä yksi eniten itseäni innostavista Ginga-projekteista antaessaan mahdollisuuksia kehittyä taittajana, sekä tavoittaessaan isohkon joukon Ginga-faneja. Jäsenpostin teko on myös huomattavasti rennompaa kuin Tähdenlennon, onhan se vähän tällainen pienempi, kieli poskella tehty julkaisu. Kovasti sekin on mennyt ammattimaisempaan suuntaan ja ainakin itse olen tyytyväinen kehitykseen.

perjantai, 26. heinäkuu 2019

Jäsenposti 2/2019

Suomen Hopeanuoli-fanit ry:n Jäsenposti, jonka päätoimittajana olen toiminut alusta saakka, jatkaa kehittymistään entistä monipuolisemmaksi. Nyt uusimman Tähdenlennon mukana ilmestyi yhdistyksen jäsenille myös Jäsenposti kera jäsentyypistä riippuvien liitteidensä.

JP_01.jpg

 

JP_05.jpg

Jäsenet pääsevät lukemaan Jäsenpostin heille kuuluvine lisäosineen myös yhdistyksen sivuilta sähköisenä. Minusta on kuitenkin tärkeää, että lehti tulee myös fyysisenä kotiin niin, että jäsenet kuulevat yhdistyksestä jotain netissä pyörimättäkin.

Jäsenpostin tämänkertaisessa numerossa näkyvät vahvasti Gingaconin tämänvuotinen teemaväri. SHL:n piirtämä hauska kuva Pink Dragonista ja Red Bullista Laumalaisen kannessa antoi kivan mahdollisuuden heittää kehiin kunnon sateenkaariväriteeman kyseiseen lisäliitteeseen. Ensi numeroon tulee sitten varmaan vähän miehekkäämmät värit, mutta tällaista iloisen värikästä tällä kertaa.

Ainakin itse olen tämänkertaisen Jäsenpostin ulkoasuun paljon tyytyväisempi kuin edelliseen. Samat fontit ja perusulkoasu oli toki edellisessäkin, mutta henkilökohtaisesti pidän tästä värimaailmasta ja graafisesta ilmeestä paljon enemmän.

JP_02.jpg

Jäsenposti 1/2019

Vuoden 2019 ensimmäisessä Jäsenpostissa värimaailma oli jotenkin supertylsä ja TukiExtran kullankeltainen tausta loppupeleissä vähän öglö. Tämänkertaisessa TukiExtrassa on lila tausta.

Jäsenpostin sisältö vaihtelee aika vapaamuotoisesti sen mukaan, mitä ajankohtaista on tiedotettavana ja mitä sisältöjä satun sinne saamaan. Tähdenlennon päätoimittajana toimivalta Naralta on tullut muutama hyvä artikkeli Jäsenpostinkin puolelle ja hänen kauttaan olen saanut sinne monipuolisemmin yhdistyksen julkaisuihin annettuja fanitaiteita käytettäväksi.

JP_03.jpgLaumalainen tuo lisää mahdollisuuksia saada useampia jäseniä esille. Se on kohdennettu nimenomaan aktiivisesti toiminnassa mukana oleville aktiiveille, sekä yhdistyksen Retkikassan jäsenille. Toki muutkin kiinnostuneet voivat halutessaan tilata sen osaksi omaa Jäsenpostiaan foorumissa. Yhtenä tavoitteena on juurikin toimia yhteisöllisyyttä lisäävänä tekijänä niille jäsenille, keitä miitit yms. toiminta kiinnostavat, sekä tehostaa tiedottamista.

Ensimmäisessä Laumalaisessa oli mukana yhdistyksen jäsensihteerinä ja verkkosivuista vastaavana toimivan Houndyn haastattelu. Olen sivun muutenvärikkäästä liitteestä poikkeavaan graafiseen toteutukseen tyytyväinen. Myös yhdistyksen medioissa paljon näkynyt Kisaragi pääsi mukaan NightWolf-_-:n kertoessa suittailukuulumisiaan yhdistyksessä ja sen ulkopuolella. Suittailukuulumisia tulee varmasti jatkossakin Laumalaiseen ja tarkoituksena on haastatella eri aktiiveja tuleviin numeroihin. (Otan vastaan myös ehdotuksia siitä, kenen yhdistysläisen haastattelu kiinnostaisi.)

Laumalainen sisältää myös tietoa tulevista miiteistä. Tulevaisuudessa sinne tulee tietoa myös Retkikassan projekteista, kunhan kassan toiminta saadaan kunnolla käyntiin. Tavoitteena on myös raportoida miiteistä ja tuoda esille eri jäseniä omine harrastuksineen.

TukiExtran teemaväri oli tällä kertaa tummanvioletti, mikä toimi minusta omalla tavallaan arvokkaana sävynä tukijäsenten omassa liitteessä. Tällä kertaa TukiExtraan jatkui Jäsenpostin perusosassa ollut Hopeatähti-tapahtuman esittely erillisellä pukunäytösgallerialla. Aikaisemminhan siellä on ollut erinäistä erikoissisältöä, mm. artikkeleita Gingasta ja puuhatehtäviä. Ajatuksena tarjota tukijäsenille vähän vastinetta kiitoksena rahallisesta tuestaan yhdistyksen hyväksi.

JP_04.jpg

Uutta oli myös se, että meillä oli ensi kertaa fani kannessa. Yhdistyksen puheenjohtajana toimiva Tina osallistui  Hopeatähden pukunäytökseen goottipupuasullaan ja sain luvan käyttää hänen kuvaansa kannessa. Tällainen tyylihän on tuttu monista aikakauslehdistä ja ehdottoman positiivista kehitystä mielestäni myös yhdistyksen julkaisuissa. Esimerkiksi Laumalaiseen voisi tulevaisuudessa miettiä valokuvaa jostain fanista kanteen.

Jäsenpostia tulee todennäköisesti tänä vuonna vielä yksi numero - luullakseni loppuvuodesta ilmestyvän jäsenlehden mukana. Ongelmaksi jäsenpostin kanssa uhkaavat muodostua hyvin kalliiksi nousseet postitusmaksut, yhden numeron postitus maksaa yli sata euroa. Toki, jos Jäsenpostia lähetetään vain Tähdenlennon mukana se vähän syö sen alkuperäistä ideaa, että yhdistyksestä kuuluisi jotain siinä lehtien välilläkin. Tarkoituksenmukaisimmaksi näkisin, että ainakin se kevään ensimmäinen Jäsenposti, jossa on aina jäsenmaksuohjeet, ilmestyisi ennen ensimmäistä Tähdenlentoa ja yksi tai kaksi seuraavaa sitten Tähdenlennon mukana. (Yhdistyksellä palaa tällöin vajaa 500 euroa postituskuluihin vuodessa, jos joku miettii, mihin yhdistyksellä sitä rahaa menee. Siihen päälle painokulut, jotka Jäsenpostilla ovat 100 euron hujakoilla ja Tähdenlennolla 500 euron tietämillä, per numero.)

Mainostelempa tähän loppuun, että otan tosi mielelläni lyhyitä (noin puoli A4:ää) kirjoitelmia, piirroksia, sarjakuvia, valokuvia, yms. sisältöä vastaan Jäsenpostissa julkaistavaksi. Niitä voi lähettää vaikka minulle sähköpostissa affaokami(at)hotmail.com.

Pyrin kehittämään Jäsenpostia kaiken aikaa ja sen vuoksi olisi todella mukavaa kuulla jäsenten palautetta siitä. Toki myös yhdistykseen kuulumattomilta olisi mielenkiintoista kuulla näkökulmia, lisääkö Jäsenposti esimerkiksi mielenkiintoa liittyä Hopeanuoli-faniyhdistyksen jäseneksi ja mitä tuollaiselta julkaisulta toivottaisiin.

Sähköisiäkin julkaisuja yhdistys voi toki nettisivuilleen tuottaa, jos niille löytyy tekijä. Itselläni ei oikein riitä sellaisen tekoon motivaatiota - painotuotteiden teko on minusta huomattavasti mielenkiintoisempaa, kun sen oman kädenjäljen pääsee näkemään fyysisesti. Minä kun olen tällainen vanhanaikainen paperinhypistelijä.

torstai, 9. toukokuu 2019

The Last Wars alkoi suomeksi

TLW1.jpg

Ginga: The Last Wars -sarjan ensimmäinen suomenkielinen osa on ilmestynyt kauppoihin. Minulla on Orion-sarjasta aika monta pokkaria ostamatta ja lukematta (aion ostaa ne, kunhan saan aikaan), mutta päätin nyt kuitenkin aloittaa lukemaan Last Wars -sarjaa.

Sarjan ostamista pohtiville Gingan ystäville muistutan, että näitä julkaistaan, jos nämä myyvät, joten suosittelen lämpimästi sitä Last Warsin keräämistä jokaiselle, joka tahtoo tämän sarjan suomeksi alusta loppuun lukea!

 

Tästä eteenpäin teksti sisältää spoilereita!

Totta puhuen Orionista meni vähän maku, kun Bella jätettiin kylmästi syrjään ja narttujen rooli sarjassa oli muutenkin vähän... Wtf.

Tähän asiaan tuli tavallaan parannusta heti ensimmäisessä osassa Lydian paljon parjatun, mutta loppupeleissä melko äijämäisen kuoleman myötä. Moni on harmitellut, miten pöljästi sarjan kovin narttusoturi menee kuolemaan suojellessaan jo menetetyn poikansa ruumista karhuilta. Ja samaan syssyyn kuolee pari muutakin Jeromen ja Lydian pentua, jotka koittavat pelastaa emonsa. Itse Lydian kuolema on kuitenkin sen verran karu, että vastaavaa harvemmin näkee Ginga-saagassa narttujen osalta.

TLW3.jpg

Minua ainakin tuo Lydian ja Jeromen perheen kohtaama tragedia kosketti ja taisimpa tirauttaa kyyneleenkin sitä lukiessani. (Juu, olen niitä, jotka saattavat joskus itkeä lukiessaan tai elokuville, jos kohtaus on ihan aidosti liikuttava. Itselleni tätä käy lähinnä Gingan parissa, joskus harvoin kyllä muidenkin tarinoiden. Eikä pelkästään aina surullisille kohtauksille: esim. Lumihauvat elokuvateatterissa sai minut kyyneliin yhden koiravaljakko&luonto -kohtauksen kauniilla tunnelmalla.)

Mutta takaisin Last Warsin pariin.

Mukana on paljon vanhaa tuttua hahmokaartia, mm. Gin, Kurotora, Cross ja Akame, sekä Weedin puolelta tuttua porukkaa, kuten Weed, Jerome, Tesshin, Kyoshiro, Rocket, Hiro, Ken ja Jouji. Sekä tietenkin Orion-sarjan jengiä, joka sattuneesta syystä on osittain jäänyt minulle vähän oudoksi.

Vähän alkaa kyllä ärsyttää, kun ikivanhat guppet Akame ja Kurotora (jotka olivat aikuisia Ginin ollessa pentu) vielä porskuttavat menemään entiseen malliin. Samaa voinee sanoa Crossista.

TLW2.jpg

Kaikkein mielenkiintoisin asia, mitä itse tässä sarjassa olen eniten odottanut, on tietenkin Akakabuton poika Monsoon. Mielestäni erittäin piristävää päästä näkemään vähän karhunäkökulmaa ja jotenkin omat sympatiani ovat todella vahvasti Monsoonin puolella. Kaibutsun tavoin sitä on hitusen vaikeaa edes nähdä pahiksena, vielä ainakaan. Monelta osin Monsoonin kauna ja kosto ovat hyvin oikeutettuja. Tokihan Akakabuto kylvi kuolemaa, mutta tämän kumppanit ja jälkekäiset nyt olivat melko viattomia sen suhteen ja olisi hyvinkin voitu päästää menemään.

Mielenkiintoista olisi spekuloida, miten Akakabuton jälkeläisiin olisi suhtauduttu, jos ne olisivat tulleet Kaksoissolaan rauhanomaisemmin? Esimerkiksi Rocket vaan ihmetteli, että mitä ne haluavat.

Sinänsä oli vähän outoa, ettei moni koira (mm. Lydia) muka meinannut älytä, mitä karhut ovat, kun takana on kuitenkin verinen sota hybridikarhuja vastaan. Joka tapauksessa piristävää, kun Ginga-saaga palaa juurilleen eeppisen karhukoirasuvun ja Akakabuton klaanin välisen taiston jatkumisen myötä. Tosin Monsoonin kultaisen käpälän olisi ehkä voinut jättää pois, se on vähän turhan koominen elementti vieden uskottavuutta muuten coolilta pääpahikselta.

Jään odottamaan mielenkiinnolla, miten aihetta sarjassa käsitellään. Jonkun verran olen toki spoilereita lukenut mm. Kaksoissola-blogin puolelta, mutta eihän se tietenkään ole sama asia kuin lukea kaikki tapahtumat suomeksi.

  • Seuraa Hopeista Ginga-blogia!

    RSS/Atom-syöte