keskiviikko, 11. joulukuu 2019

Tähdenlento 11: Teemana rakkaus

TL11_01.jpgTähdenlennon uusin numero tuli ulos painosta vähän ennen Gingaconia ja lähti tänään postissa jäsenille. Hoidin itse tuon postituspuolen - pahoittelut, että siinä vähän kesti. Arki vauvan kanssa pistää kuvioita vähän uusiksi ja piti omat aikataulut opetella sovittamaan eri tavoin. Enää ei voinut kertarupeamana hoitaa koko touhua, vaan täytyi muutamana iltana ja yönä yösyöttöjen lomassa tuota puurtaa eteenpäin. Siinä on kuitenkin oma hommansa käydä ostamassa lähes sata kirjekuorta (kiitokset tämän hoitamisesta DuskWolffille ja Tinalle), kirjoitella niihin osoitteet, taittaa, käydä printtaamassa ja leikellä tällä kertaa mukaan tullut joulutervehdys, sekä sujautella ne ja jäsenlehdet kuoriin.. Ja lopuksi käydä punnitsemassa ne kirjeet ja liimata niihin sopiva määrä postimerkkejä. Yleensä olen kuskannut nuo autolla, mutta tänään tuli todettua, että vauvanvaunujen kanssa onnistuu hyvin bussillakin. Ja sitten kuittien toimittelu yhdistyksen taloudenhoitajalle ja rahojen saanti yhdistykseltä. Nytkin postitushommiin paloi noin 300 euroa - kiitos nousseiden postimaksujen!

Numeron 11 teemana oli rakkaus ja vaikka aihetta kovasti äänestettiinkin, oli lehteen loppujen lopuksi ollut aika hankala löytää kirjoittajia. Itsekin painiskelin pitkään oman kolumnini Kutsuhuudon kanssa, että mitäpä osaan tällaisesta teemasta sinne kirjoittaa. Loppujen lopuksi päädyin kirjoittamaan juurikin siitä, miten vaikeaa rakkaudesta kirjoittaminen on Ginga-fanille ja miksi.

Teema oli toki mitä osuvin lehden ilmestyessä juuri ennen ystävyysteemaista Gingaconia. Ja tärkeä teema sinänsä. Pelkän romantiikan lisäksihän Gingassa on esimerkiksi vanhemman rakkautta pentuihinsa, sekä ystävysten välistä syvää kiintymystä, joiden voimalla siirretään vuoria ja mennään vaikka läpi harmaan kiven... Tai ainakin taistellaan viimeiseen saakka näiden puolesta.

TL11_07.jpgTällaisena itseoppineena graafikontapaisena kiinnitän aina kovasti huomiota lehden ulkoasuun. Kansi oli todella sympaattinen ja hienosti tehty, joskin muutamat ääriviivat hahmojen rintakehissä pistävät vähän silmään. Sisäsivuilla oli mukavan rohkeasti käytetty taustavärejä, joskin sitä valkoista oli turhan paljon. (Makuasia, mutta olen itse allerginen valkoisille taustoille.) Oman kolumnini ruusutausta sopi hyvin teemaan, mutta oli harmillisesti hitusen pikselinen ja teksti ei erotu tummimmissa kohdissa parhaalla mahdollisella tavalla. Pitäisi varmaan ottaa työn alle piirtää Kutsuhuudolle uusi logo, koska sitäkään ei ihan noin isossa koossa ole tarkoitettu käytettäväksi.

Manga Cafen ja 3D Crushin mainokset olisi ollut hyvä saada taiton kannalta paremmassa muodossa. Manga Cafen mainoksessa ei ilmeisestikään ollut tarpeeksi leikkuuvaraa, koska teksti on hieman rajautunut pois. 3D Crushin mainos taas oli ihan liian pienikokoinen tiedosto ja sen vuoksi pikselinen - toki nämä lienevät vähän asioita, joihin kiinnittää huomiota vaan näiden kanssa taustalla puuhaillut ja alaa opiskellut ihminen. Ainakin toivottavasti...

Yleisesti ottaen lehden taitto on kivan näköistä ja kuvitus monipuolista. Pidin erityisesti Akafer- ja roolipeliartikkeleiden kuvien asetteluista. Joissain artikkeleissa, kuten suosikkihahmoja käsitelleessä artikkelissa ja Pujon ihmeellisissä otuksissa olisi voinut näiden suhteen käyttää enemmänkin mielikuvitusta.

TL11_06.jpg

Saheijista kertovan artikkelin aukeama on myös visuaalisesti hyvin onnistunut ja Naran tekemä ihana kuvituskuva tosi nätisti aseteltu. Teksti sopii myös hyvin lehden teemaan. (Harmikseni bongasin sieltä pari kirjoitusvirhettä, mutta voin varmaan elää asian kanssa.)

Vähän jäi myös harmittamaan, etten saanut aikaiseksi piirtää mitään kuvitusta kolumniini. (Itse asiassa minulla oli kuva tekeillä, mutta siihen sisältynyt luolamiesvitsi koettiin Tähdenlentoon sopimattomaksi ja kuva jäi sen vuoksi pois lehdestä.) Nyt siinä oli kuvituksena logon lisäksi SHL:n piirros Pink Dragonista ja Red Bullista, joka oli Laumalaisen kansikuvana. Hyvä ja moneen paikkaan sopiva kuva, ei siinä.

TL11_04.jpg

TL11_05.jpg

Itseäni eniten kiinnosti Akafer-sarjakuvaa käsitellyt Meepan haastattelu. Muistan itsekin tätä erittäin nostalgista sarjakuvaa aikanaan lukeneeni ja olin todella iloinen siitä, että se on ladattu uudelleen nettiin. Aion sopivan hetken tullen lukea sen uudelleen läpi.

TL11_03.jpgTämänkertaisessa Tähdenlennossa on myös kivan monipuolisesti muistakin lajeista kuin koirista. Kiitos tästä artikkeleille Valkokankaan kaunottaret ja hirviöt, Pujon omituiset otukset: Eläinmaailman pariskuntia ja Lemmikkinä kaniini. Ainakin omasta mielestäni on virkistävää, ettei lehti tursua pelkkiä koiria, koiria, KOIria, koiriakoiria KOIRIA...

Tosin eräs laji, mikä loistaa aktiivisesti poissaolollaan, ovat ihmiset. Ja se toinen genre, mikä sopisi Hopeanuoli-teemaiseen lehteen eläinten ja eläintarinoiden lisäksi erittäin hyvin: anime. Olisi todella kiva saada lehteen joskus jotain juttuja muistakin animesarjoista tai edes Gingan ihmishahmoista. Kuvituksissa sentään vilahtivat Anju ja Lassien emäntä Akutsu. Etenkin muista eläinaiheisista animesarjoista olisi kiva saada juttua Tähdenlentoon. (Jooh.. Voisin itsekin kirjoittaa niistä, mutten koe tuntevani näitä teoksia kovin hyvin.)

Noin ylipäätään olisi hienoa, jos löytyisi porukkaa kirjoittamaan Tähdenlentoon melkeimpä mistä vaan. Tähdenlento on tällä hetkellä vain muutamien aktiivien, ennen kaikkea sen päätoimittaja Naran harteilla ja uudet kirjoittajat toisivat monipuolisuutta lehden sisältöön. Jos teillä on jotain juttuideoita, piirroksia, sarjakuvia, mitä vaan niin kannattaa rohkeasti tarjota niitä mukaan meilaamalla Naralle naravox[at]gmail.com!

Joka tapauksessa, tämänkertainen Tähdenlento oli kokonaisuutena hyvä ja monipuolinen lukupaketti. Suosittelen lämpimästi!

Ja ne, ketkä eivät Hopeanuoli-faniyhdistyksen jäseniä ole niin liittykää ja sass.. eikun siis öhöm, voitte tilata Tähdenlentoja itsellenne Hopeapuodin kautta tai ostaa niitä tapahtumissa yhdistyksen pöydältä - seuraavan kerran mahdollista Espoon Kibeconissa.

Nyt toivotan omalta osaltani blogini lukijoille Rauhaisaa Joulun Odotusta!

tiistai, 12. marraskuu 2019

Gingacon 2019

Artikkelin kuvat: Nyymix

GC19_04.jpg

Gingacon on nyt onnellisesti takana päin ja jälkikäteen ei voi muuta sanoa kuin että VAU, olipas se.. Kylläpäs se oli!

Tässä viimeisen vuorokauden olen toipunut hurjasta tiedosta, että meillä oli kaikkiaan noin 600 kävijää - 508 myytyä lippua, 87 greenroomilaista ja siihen päälle talossa samaan aikaan pyörineet Ronja Ryövärintytär -teatterinäytöksen kävijät, sekä tietenkin Järvenpää-talon henkilökunta. Aiempina vuosina conin kävijämäärä on pyörinyt 400 kävijän kieppeillä.

Vuoden 2019 Gingacon järjestettiin siis Järvenpään Järvenpää-talolla 2.11. ja kyseessä oli historian neljäs ja toistaiseksi viimeinen Gingacon. Jatkoa katsellaan vähän sen mukaan, miten saadaan coniteaan riittävä määrä sitoutunutta porukkaa mukaan. Olisi myös erittäin tärkeää, että Gingacon suostuttaisiin viimein lisäämään Kompassiin - olemme sitä joka vuosi pyytäneet, mutta sille ei ole kuulemma löytynyt aikaa. Mm. vapaaehtoisia järjestyksenvalvojia olisi tärkeää saada riittävästi, jotta con voitaisiin järjestää uudelleen nykyisellä volyymillaan.

GC19_06.jpg

GC19_05.jpg

"Hohhoijaa... Mun piti kai joku puhe teille pitää.." *hörps*

Tänä vuonna Gingaconissa oli entistä ehommat avajaiset, vaikka allekirjoittanut sinne vähän vastaheränneenä saapuikin. Undertale - Musikaali toiveista ja unelmista -produktion kuoro esiintyi avajaisissa ja heillä oli myös oma järjestöpöytänsä taidekujan päädyssä. Järvenpää-talon yli 500-paikkainen Sibelius-sali oli erinomainen paikka pitää pukukilpailut ja muuta ohjelmaa. Talon tekniikan ihmiset ansaitsevat lämpimän kiitoksen! Lava oli hyvin valaistu conin tämänvuotisia teemavärejä myötäillen.

Taidekuja oli aiempia vuosia suositumpi ja sinne taisi hakea ennätysmäärä porukkaa. Ei käynyt yhtään kateeksi taidekujavastaavana toiminutta Kuromea, joka joutui valitsemaan lahjakkaiden taiteilijoiden joukosta sopivan kokonaisuuden kujalle. Myös myyntisalissa oli ennätysmäärä myyjiä ja sponsorit monella tapaa hienosti muutenkin mukana.

Gingaconin pukukilpailuthan ovat siitä erikoiset, että meillä on cosplayn lisäksi myös hyvin suosittu fursuit-sarja. Nyt tämänvuotisessa kisassa oli valitettavasti aikataulutuksen osalta jotain häslinkiä, jonka vuoksi parituntiseksi kaavailtu kisa meni noin puolessa tunnissa. Mukana oli kuitenkin liuta upeita asuja kummassakin sarjassa asiantuntevien tuomareidemme syynissä. Tulevaisuudessa pyritään sitten parantamaan tuon aikataulutuksen ja suunnittelun osaltakin. Iso kiitos koko pukutiimille ja upeille kisaajille osallistumisesta!

Cosplay-tuomarit Jokura ja Saga.

GC19_08.jpg

GC19_07.jpg

Mm. Urumi sponsoroi kisapalkinnoiksi oheistuotteita ja upeat pokaalit conin pukukilpailuihin.

Järvenpää-talo oli tilojensa puolesta aiempaa isompi, avarampi ja toisaalta myös hintavampi paikka järjestää Gingaconia. Moni kävijä on kehunut tilojen väljyyttä ja greenroomilaiset - joihin kuuluvat meillä conitean, vänkäreiden ja ohjelmapitäjien lisäksi myös myyntisalin myyjät ja taidekujalaiset - kehuivat talolta tilattuja ruokia herkullisiksi. En voi kuitenkaan rehellisesti sanottuna suositella Järvenpää-taloa con-paikaksi. Mm. talossa vallitseva ehdoton eväskielto koettiin monien kävijöiden taholta ikäväksi ja se hankaloitti melkoisesti greenroomin järjestämistä. Järjestyksenvalvonnan kanssa tuli myös haasteita, kun Järvenpään teatteri piti näytöksen talossa samanaikaisesti, vaikka alusta saakka olimme ilmoittaneet vuokraavamme koko talon. Kuulimme näytöksestä alle 2kk ennen conia ja täysi eväskielto selvisi myös vähän jälkijunassa, jolloin con-paikan vaihtaminen olisi ollut hyvin hankala prosessi.

Positiivista paikassa oli myös mahdollisuus hoitaa lipunmyynti Lippu.fin kautta, joskin sen vuoksi jouduimme nostamaan lipun hintaa kahdella ja puolella eurolla - mikä ei vielä kovin paha ole. Aiempina vuosina olemme hoitaneet lipunmyynnin Hopeapuodin kautta ja epäilisin, että tuttu iso myyntikanava saattoi osalla kävijöistä madaltaa kynnystä ostaa lippu ennakkoon. Ovelta myytiin tänä vuonna vain 66 lippua, kun luku on ollut aiemmissa Gingaconeissa yli sadan.

GC19_03.jpg

GC19_02.jpg

Gingaconilla oli tänä vuonna todella monipuolinen ohjelma aiempaan verrattuna: oli luentoa MLP:stä, roolipelaamisesta, Digimonista ja Gingasta. Myös jatkuvan ohjelman määrää ja monipuolisuutta onnistuttiin lisäämään animehuoneen, VR-pelipisteen ja boffermiekkapajan muodossa perinteisten Ginga Roomin ja Cardfight! Vanguardin lisäksi.

Oma osallisuuteni Gingaconiin oli tänä vuonna pääjärjestäjyyden ohella markkinoinnista vastaaminen, monien juoksevien asioiden hoito, nettimainosten graafinen suunnittelu (ohjelmalehden taitto on Essi Välimäen käsialaa), tilasuunnittelu apulaispääjärjestäjän kanssa ja muun conitean auttaminen omissa hommissaan. Pidin lisäksi peräti kaksi luentoa ja Ginga-miitin, sekä esiinnyin avajaisissa ja päättäjäisissä, sekä laitoin juttuja myyntiin taidekujalle ja kirppikselle. Kirpparilla meni mm. 2007 Animeconin ryhmäcosplay-kisassa olleen Hopeanuoli-ryhmäcossin Chibin pää. Vähän haikeaa siitä oli luopua, mutta ehkä se tuottaa iloa uudelle omistajalleen.

GC19_01.jpg

Conitea lavalla, Hopeanuoli-faniyhdistyksen aktiiveja, niin vanhoja kuin uudempiakin kasvoja. (Aivan koko conitea ei päässyt lavalle, mm. lipunmyyntivastaava A. Vulgaris ahersi infossa&narikassa, Ginga Room -vastaava Anton omassa hommassaan ja Kurome taidekujalla vielä päättäjäisten aikana.)

Toistelen päättäjäisissä sanomaani, että iso kiitos mainiolle porukalle, joka teki tästä conista tänä vuonna mahdollisen: conitealle, työvoimalle, ohjelmapitäjille, sponsoreille, taidekujailijoille, Järvenpää-talon henkilökunnalle ja coniin saapuneille ihanille kävijöille!

Gingacon toivoakseni palaa kuvioihin 2021. Tässä välissä Hopeanuoli-faniyhdistys palaa takaisin ruohonjuuritasolle ja 2020 keskitymme järjestämään mukavaa matalan kynnyksen toimintaa, miittejä ja pieniä kokoontumisia Gingasta pitäville. Tavoitteena on antaa yhdistyksen aktiiveille mahdollisuus välillä levähtää ja keskittyä muuhun. Taustalla toki haeskellaan vuodelle 2021 coniteaa kasaan ja mietitään sopivaa paikkaa tuolloin mahdollisesti järjestettävälle conille.

Kiitokset tämän vuoden Gingaconista pääjärjestäjän puolesta!

maanantai, 26. elokuu 2019

Kuka pelkää vahvinta narttua?

Ginga: The Last Warsin suomijulkaisu on edennyt osaan 4. Kirjoitin aiemmin sarjan ensimmäisestä osasta ja nyt pureudun osiin 2-4. On ollut tarkoitus päivitellä näistä jo aiemmin, mutta suoraan sanottuna minulla alkoi mennä taas vaihteeksi maku Gingaan näitä lukiessani...

LW2_4.jpg

Tarinan pääjuoni etenee: Akakabuton pojan Monsoonin johtamat karhut ovat saaneet Ohun valtaansa. Gin ja Weed makaavat haavoittuneina hoidossa, muu upseeristo on hajallaan tai kuollut. Melko moni on karhujen vankina odottamassa pääsyä niiden ateriaksi. Nuorin polvi kerää uutta Ohun armeijaa kokoon Orionin ja Siriuksen johdolla.

Vaikken ole Orionia jaksanut ihan kokonaan lukea, tuntui kivalta nähdä siinä seikkailleet pennut aikuisiksi varttuneina. Pelkään kuitenkin kovasti, että intoni lukea Last Wars loppuun saattaa hiipua samasta syystä kuin Orioninkin lukeminen.

Ja se syy on narttujen rooli tarinassa.

LW2_4_A.jpg

Tässä kohtaa pokkarissa 2 lässähti fiilis aika tavalla. Kyrvälläkö ne niitä karhuja lähtevät hakkaamaan?

Nyt, kun kuvia ottaessani (pahoittelen muuten sysipaskaa kännykkälaatua, skannerini hajosi joitain kuukausia sitten) luin kohtauksen uudelleen ja sivumennen huvitti Orionin reaktio: se ei osaa kuin möllöttää tuossa. Joka tapauksessa, Lydian kuoltua yrittäessään pelastaa jo kuollutta pentuaan olisi ollut virkistävää saada seuraavan polven narttusoturi mukaan. Mutta kun ei. Ei sillä, että tämä olisi yllättänyt: Bellahan jätettiin tökerösti sivuun jo Orionissa, vaikka ihan samat karhukoiran geenit hänellä pitäisi olla kuin veljilläänkin. Ei ole tämän takia inspannut lukea Orionia loppuun saakka, väsähdin jossain ennen osaa 20.

Tässä kuussa ilmestynyt neljäs pokkari antoi hetkisen vähän kunniaa nartuillekin, kunnes aloin miettimään...

LW2_4_B.jpg

LW2_4_C.jpg

Onko loppujen lopuksi kovinkaan vaikuttavaa, jos "Ohun armeijan vahvin narttu" pystyy pieksemään taistelukyvyttömän nössön? Anteeksi, mutta minun on muutenkin hiukan hankala mieltää Crossia erityisen hyväksi soturiksi. GNG:ssä hänet nähtiin taistelemassa lähinnä Chuutoraa vastaan ja senkin taistelun Cross hävisi.

Lydiaa pidin niin taitotasonsa kuin asenteensa puolesta paljon Crossia pätevämpänä soturina, mutta Last Warseissa tämä mainitaan ärsyttävästi vain "Jeromen vaimona, joka kuoli suojellessaan pentujaan". Vittu mitä paskaa.

LW2_4_G.jpgOn selvää, että urokset ovat tämänkin tarinan keskiössä. Se pitää vaan niellä, jos meinaa tätä tarinaa lukea eteenpäin. Toisaalta, ei se ole Gingassa mikään uusi juttu, mutta... Saa joskus miettimään, miksi edes fanitan koko sarjaa.

No, pidän koirista ja toiminnasta. Tässä suhteessa ei ole Gingan voittanutta. Ja kaipa tässä kohtaa voidaan puhua rakkaudesta lajiin. Ginga-fanitoiminta sun muu kuitenkin muodostaa aika ison osan omaa elämää ja identiteettiä. Ilman sitä jäisin kai vähän tyhjän päälle. Tiedä sitten, onko se merkki siitä, että pitäisi nimenomaan tehdä vaihteeksi jotain muuta, mutta... En haluaisi olla niin pikkumainen, että alan tällaisen takia vihata rakasta vanhaa fanituskohdetta. Ainahan voi kirjoitella fanitarinoita, joissa on kovia narttusotureita.

Ginga: The Last Warsissa harmittaa vähän toinenkin asia ja se on karhujen rooli juonessa. Nyt tässä neljännessä osassa saatiin vähän esimakua eräästä melko suureksi teemaksi tarinassa muodostuvasta asiasta - Siriuksen myötätunnosta karhuja kohtaan. Itse henkilökohtaisesti pidän tästä Siriuksen radikaalista ajattelutavasta, vaikka se tavallaan vetää entistä överimmäksi veljesten isän harrastaman jeesustelun ja pahisten armahtamisen.

Tältä ajatukselta, että karhut eivät loppupeleissä olisikaan pahoja, viedään kuitenkin tehokkaasti pohja. Muunmuassa Bobin kokemien julmuuksien ja vangeiksi jääneiden sotureiden kohtelulla osoitetaan, että karhuja kohtaan koettu myötätunto on väärin. Minusta olisi paljon mielenkiintoisempaa, jos Monsoon ei olisikaan oikeasti kieroutunut paskiainen, vaan nimenomaa väärinymmärretty, koska on karhu. Se tekisi tarinasta tietyllä tapaa paljon opettavaisemman.

LW2_4_E.jpgNyt tarinan opetuksena tuntuu olevan, että yritykset ymmärtää erilaisuutta ovat vain typerää sinisilmäisyyttä. Mielestäni Siriuksen puheet koston kierteen katkaisemisesta ansaitsisivat saada vähän toisenlaisen roolin tarinassa.

Myös Weedillä liika myötätuntoisuus toisinaan kostautui, kun hänen armahtamansa viholliset jatkoivatkin juonittelua. Toisaalta sen kautta saatiin uskollisiakin tovereita, kuten esimerkiksi näissäkin osissa taidoillaan loistava Rocket. Ellei itse pääpiru Monsoonista olekaan parantamaan tapojaan niin olisiko Siriuksen myötätunnolla mahdollista saada edes jostain rivikarhusta Ohun liittolainen? Ainakin Bob karhujen kieltä osaavana antaisi tähän mahdollisuuden.

Veikkaan kuitenkin, että joudun tyytymään tämänkin toiveen toteutumiseen lähinnä omassa fanitarinassani.

Yhtenä kivana sivuseikkana pitää muuten mainita Chuutoran kaatuneet pojat, joita muisteltiin ohimennen Rocketin, Kyoshiron ja Kenin päätyessä samalle luolalle, jonne Ohua Hougenilta puolustanut joukko vetäytyi. Kai-veljesten ruumiit olivat yhä luolassa ja Ken esitteli ne asiaa ihmetelleille Kyoshirolle ja Rocketille.

Pidin myös siitä, ettei Siriuksesta ja Orionista tehty automaattisesti uuden armeijan lapsijohtajia, vaan Unsai viisaampana toimii armeijan komentajana. Tosin loppua kohden pedattiin vähän asetelmaa, joka johtanee siihen, että Orion kärsimättömänä lähtee omin päin perseilemään ja pahimmillaan tapattaa sotilaita harkitsemattomuudellaan. Kyseinen asetelma tuo mieleeni sen, kun Kyoshiro jätettiin Weedin toimesta pois tiedusteluryhmästä ja tämä lähti omin päin soluttautumaan Hougenin joukkoon - mikä animen puolella johti lopulta Ginin pelastumiseen.

En ole lukenut sarjan spoilereita kovin tarkkaan, joten en tiedä, miten tässä tällä kertaa käy.

LW2_4_H.jpg

Joka tapauksessa, ei ehkä fiksuin mahdollinen veto Unsailta lähteä itse muiden tiedusteluryhmien kanssa ja jättää kärsimättömälle Orionille armeijan komento siksi aikaa.

Huomasin tässä kohtaa pitävän Siriuksen harkitsevaisuudesta, kun tämä kysyi Unsailta neuvoa, eikä ollut heti päsmäröimässä omine ajatuksineen. Tämä luonnetyyppi toimii hyvin rämäpäisen ja äkkipikaisen Orionin rinnalla - ainakin, jos siitä on oikeasti hyötyä tarinassa, eikä päädytä siihen, että Orionin tyyli toimia harkitsemattomasti johtaakin aina lopulta parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen.

LW2_4_F.jpgMukaan saatiin myös mielenkiintoinen elementti tarinaan, kun Kogien Vanhin antoi Kyoshirolle tehtäväksi viedä sanaa muille, että karhut olisivat parhaiten lyötävissä käyttämällä ihmisten aseita, kuten Kurojakin aikanaan käyttämää sirppiä.

Sinänsä kyllä vähän hassua, ettei perinteinen Battouga enää kaadakaan karhuja, kuten ennen. Toisaalta, ei tuo sirppikään mikään uusi keksintö ole: taistelussa Madaraa vastaan käytettiin samaa ideaa ja Gin kaatoi karhun lopulta iskemällä terävän puuseipään karhun kitalaesta läpi.

Kyoshiron pakomatka tämän ajatuksen eteenpäinviejänä olisi katkennut lyhyeen ilman Bobin ja Rocketin väliintuloa. Jään kyllä mielenkiinnolla odottelemaan, millaiseksi Bobin rooli tarinassa kehittyy.

Kyoshirossakin nähtiin uusia puolia, kun tämä ei yllättäen kyennyt peloltaan toimimaan katsellessaan, miten Monsoonin karhut söivät taistelutoverin ruumista. Kenties Kyoshirokin alkaa pikku hiljaa hieman viisastua ja muuttua harkitsevaisemmaksi? Samaa ei voi sanoa luonnetyypiltään samanlaisesta Kurotorasta, jossa tuntuu riittävän vielä vanhana kääkkänäkin uhoa rasittavuuteen asti.

Huolimatta siitä, että Kurotora on aina ollut yksi lempihahmoistani, alkoi neljättä Last Warsia lukiessa tuntua siltä, että tuokin veteraani olisi jo korkea aika laskea haudan lepoon. Noin yleensä tuntuu välistä vähän väärältä, kun herää ajatus, että vanhimpien Ohun soturien olisi aika kaatua tarinassa joko taistellen tai ihan vanhuuttaan. Gininkin pudotessa rotkoon Monsoonin iskemättä oli ensimmäinen ajatukseni silleen "jes, vihdoin!" Tuntuu aika kamalalta toivoa omien lempihahmojensa kuolemaa. Toisaalta, kaikkein rasittavin superpappa on Akame, joka nyt ei ole koskaan mikään suosikkihahmoni ollutkaan.

Laskujeni mukaan nuo rupeavat olemaan iältään jotain 30-vuotiaita, mikä on koiralle aika luonnotonta. Sääli myös Hiroa, jonka olisin ennemmin nähnyt seuraavan pentujensa kasvua aikuisiksi. Hittoako sen piti mennä jonkun ikälopun vaarin takia kuolemaan?! Olkoon Gin miten legendaarinen hyvänsä.

keskiviikko, 7. elokuu 2019

Insta- ja Facelive tänään klo 17

liveklo17.jpg

Pidän tänään yhdessä Tinan kanssa Suomen Hopeanuoli-fanit ry:n somekanavissa livelähetystä klo 17 alkaen, aiheena mm. vasta alkanut Jäsenyys puoleen hintaan -erikoiskampanja ja muuta ajankohtaista Hopeanuoli-faniyhdistyksestä. Tervetuloa seuraamaan! :)

Lähetys on samanaikaisesti sekä yhdistyksen Facebookissa, että Instagramissa. Suosittelen jälkimmäistä, mikäli molemmat löytyvät. (Facebookin puoli luultavasti kuvaillaan meikäläisen kännykällä, mikä ei ole mikään maailman laadukkain kapine. XD)

maanantai, 29. heinäkuu 2019

Jäsenpostin kehityskaari

Käsiteltyäni edellisessä postauksessa uusinta Jäsenpostia päätin nyt ottaa tarkasteluun Jäsenpostin kautta aikain - vuodesta 2015 tähän päivään. Olen koko matkan toiminut Jäsenpostin taittajana - lukuunottamatta, että Detrah teki alkujaan vuoden 2017 puolella Jäsenpostiin 6 hienonnäköisen taiton, mutta se ei harmi kyllä koskaan nähnyt päivänvaloa. Syynä, ettei Jäsenpostilla tuossa tilanteessa ollut ketään vastuuhenkilöä viemässä asiaa loppuun saakka. Lopulta päädyin itse taittamaan kuudennen Jäsenpostin seuraavana vuonna. Vähän sääli, koska Detrahin tekemä taitto oli silmiä hivelevän nättiä jälkeä.

japo_Detrah.jpg

Mutta palataampa Jäsenpostin juurille. Vuonna 2015 alettiin miettiä, että yhdistyksen olisi syytä antaa kuulua itsestään myös jäsenlehden julkaisuajankohtien ulkopuolella. Koettiin myös hyväksi, että jäsenmaksuohjeet lähetettäisiin postissa kotiin, koska tuntui, ettei moni osannut niitä foorumilta kaivaa ja sähköpostitkaan eivät välttämättä aina mene perille tai tule luetuiksi.

Ensi alkuun Jäsenposti oli itse tulostettava mustavalkoinen vähän sanomalehdeltä pyrkimään näyttävä. Käytin sen taittamiseen tuolloin Scribusta, mutta siirryin myöhemmin Gimpiin, koska Scribuksen vanha versio oli aika kömpelö. (Tähdenlentohan taitetaan ammattimaisesti Adope InDesingilla.)

japo_01.jpg

Täytyy sanoa, että oli hyvin eeppinen tunne päätyä pitkästä aikaa näkemään näitä ensimmäisiä vanhoja jäsenposteja, kun rupesin niitä tuossa itselleni talteen keräämään. Kaikki Jäsenpostithan ovat jäsenten luettavissa yhdistyksen sivuilta. (Valikon kohta Jäsenille ja sieltä pudotusvalikosta kohta Jäsenposti.)

japo_02.jpg

Jäsenposti sai hieman lisäilmettä, kun tylsänharmaa otsikkopalkki sai yhdistyksen tuolloisen virallisen valokuvaajan Tesshin10000:n ottaman alppivalokuvan taustakseen. Myös Jäsenpostin nimi ja maskotti-Gin, yhdistyksen logo ja ilmestymispäivä hakivat paikkaansa.

japo_03.jpg

Tältä siis näyttivät kolme ensimmäistä jäsenpostia. Scribukseen ei jostain syystä saanut kaikkia fontteja käyttöön ja se oli hyvin kömpelö. En muista, lakkasiko koko ohjelma lopulta pyörimästä koneellani, mutta joka tapauksessa vuoden 2016 viimeiseen numeroon siirryin käyttämään Gimpiä. Tuolloin päätin myös luopua mustavalkoisuudesta, koska sain koulussa tehtyä väritulosteita hyvin edulliseen hintaan. Vähän kikkailua se vihkotaitto kotikonstein kyllä vaati, mutta sain kuin sainkin tehtyä Jäsenpostin seuraavat numerot koulun printterillä.

japo_04.jpg

Uudistuksen myötä Jäsenpostiin liitettiin myös TukiExtra, joka menee vain yhdistyksen tukijäsenille. Tuossa kohtaa oli myös tuo Jäsenpostin maskottihahmonen vielä mukana. Rehellisesti sanottuna olin unohtanut sen olemassaolon. Pitää katsoa, jos ottaisin sen taas seuraavassa numerossa käyttöön...

japo_042.jpg

Jäsenposti myös vaihtui koosta A4 kokoon A5 eli samankokoiseksi kuin Tähdenlento. Fonttina toimi Fjalla One, joka on Gingaconin ulkoasussa käytössä ja otsikoina yhdistyksen logon Bolide-fonttia hieman muistuttava Forte. Pidemmän päälle totesin molemmat huonoiksi Jäsenpostiin ja lähdin kehittelemään Jäsenpostille ihan omaa ulkoasua.

japo_05.jpg

Vuoden 2017 ensimmäinen Jäsenposti Fjallen tekemän kansikuvan kera. Noudatti vielä edellisestä tuttua ulkoasua.

japo_052.jpg

Jäsenposti uutisoi ajankohtaisia yhdistyksen asioita, kuten miittejä, tapahtumia, Tähdenlennon teemoja ja Gingaconin asioita. Jäsenposteja selaamalla huomaa kivasti myös, että eloa ja ohjelmaa on tässä vuosien varrella ollut loppupeleissä ihan mukavasti. Pidän kovasti tuon sivun taitosta, joskin musta teksti ei ihan toimi tuossa keskikohdassa.

japo_06.jpg

Vuoden 2018 ensimmäisessä numerossa otettiin sitten uudenlaiset fontit käyttöön. Kansi on Kurokin käsialaa. Itse pidin kovasti tuosta otsikkotekstistä. En oikein edes muista, miksi siitä tuli luovuttua. Onhan se näyttävä ja koristeellinen, mutta kuitenkin selkeä.

japo_062.jpg

Melkeimpä tätä katsoessa tekee mieli ottaa tuo kyseinen fontti takaisin käyttöön ainakin osaan Jäsenpostia.

Tämä numero painettiin vahingossa kokoon A4 jonkin viestintäkatkoksen takia, mutta ei se loppupeleissä tainnut kauheasti haitata...

Vuodesta 2018 Jäsenpostit on painettu painotalossa, mikä on helpottanut kovasti omaa elämääni ja tätä nykyä on vähän pakkokin, kun olen siirtynyt koulusta työelämään ja en pääse enää tulostelemaan

japo_07.jpg

Tämän vuoden ensimmäisen Jäsenpostin kannessa komeili Fjallen piirtämä Gin, TukiExtran puolella Naran taiteilema upea Riki. Keksin lisätä maininnan TukiExtrasta kanteen ajatuksena houkutella tavallisia jäseniä harkitsemaan tukijäsenyyttä. Nythän sama on tehty myös Laumalaisen kohdalla, ajatuksena houkutella porukkaa mukaan aktiivitoimintaan.

Uutta aiempaan oli myös toimituksen maininta nimimerkeillä kannessa. Vähän vastaavaahan oli ensimmäisissä posteissa, joskin siellä tekijät mainittiin ihan oikealla nimellään.

japo_072.jpg

Muutin sisustan myös kaksipalstaiseksi (Tähdenlennon tapaan) ja se on mielestäni ollut ihan toimiva ratkaisu. Pyrin myös pitämään palstojen tekstit tasattuina, mutta välillä se on vähän haastavaa, koska Gimpin tekstityökalu välillä omituisesti syö osan reunakirjaimista, kuten alimmasta oikeanpuoleisesta tekstikappaleesta on nähtävissä.

japo_08.jpg

Toisessakin tämänvuotisessa kannessa komeilee Fjallen piirros, Gingaconin maskotti Ketku nimittäin. TukiExtrassa poseeraa yhdistyksen nykyisen virallisen valokuvaajan, DuskWolffin kuvaama Tina ja Laumalaisessa on SHL:n taiteilema hauska kuva Pink Dragonista ja Red Bullista.

Mielenkiintoista kehityskaarta on siis nähtävissä niin sisällöissä kuin ulkoasussakin. Saa nähdä, millainen vuoden 2019 viimeisestä Jäsenpostista tulee, iskeekö tämän tekemisen myötä himo palata vanhaan tai tuleeko käytettyä matkan varrella nähtyjä hyviä ideoita?

japo_082.jpg

Otan myös mieluusti palautetta ja kehitysideoita vastaan Jäsenpostin kehittämisessä. Tämä on tällä hetkellä yksi eniten itseäni innostavista Ginga-projekteista antaessaan mahdollisuuksia kehittyä taittajana, sekä tavoittaessaan isohkon joukon Ginga-faneja. Jäsenpostin teko on myös huomattavasti rennompaa kuin Tähdenlennon, onhan se vähän tällainen pienempi, kieli poskella tehty julkaisu. Kovasti sekin on mennyt ammattimaisempaan suuntaan ja ainakin itse olen tyytyväinen kehitykseen.

  • Seuraa Hopeista Ginga-blogia!

    RSS/Atom-syöte